…sekä lukemattomat muut kypsemmät naiset, jotka marssitte rohkein askelin eteenpäin, ja luotte tällä hetkellä aivan uudenlaista naiskuvaa.

Kukapa ei olisi nähnyt kuvia meikittömästä Pamela Andersonista Pariisin muotiviikoilla. Helen Mirreniä marssimassa catwalkilla, tai Andie MacDowellia kauniisti harmaantuneissa hiuksissaan. Nämä hetket tuntuvat sydäntä sykähdyttäviltä, ja askelilta uuteen aikaan.

Nainen tuntuu olevan kärjistetysti aina väärän ikäinen, tai väärässä elämänvaiheessa. Ja kun siirrytään keski-ikään, tuntuu kaikki olevan pelkkää alamäkeä. Viime vuosiin asti nainen suorastaan muuttuu tässä iässä näkymättömäksi. Elokuvissa hänelle on isoäidin rooleja, jos niitäkään. Musiikissa häntä voidaan vaatia ”eläkkeelle” tai käyttäytymään kuin ikäisensä (Madonna). Naisen tulisi osata ”ikääntyä arvokkaasti”. Mikä tuntuu olevan synonyymi sille, että hän lakkaa olemasta huomion keskipisteenä, ja siirtyy sivuun.

Naiselle aletaan jo nuorena myös tuputtaa ajatusta siitä, että ikääntyminen on asia jota vastaan pitää suorastaan ”taistella”. Meille myydään tuhansia tuotteita, jotka auttavat meitä tässä ”taistelussa”. Ne nostavat, kohottavat, häivyttävät ja niin, suorastaan taistelevat ikääntymisen merkkejä vastaan. Kuvitelkaa, jos henkistä hyvinvointia ja itsensä hyväksymistä olisi markkinoitu meille samalla voimalla.

Jennifer Aniston sanoi eräässä haastattelussa, että se, että sanotaan jonkun näyttävän hyvältä ikäisekseen, ei ole kohteliaisuus. Eikä se minustakaan ole. Se arvottaa ihmistä ikääntymisen perusteella, ja ikään kuin ikä olisi jokin miinustava tekijä. Missä vaiheessa kohteliaisuus kääntyy siihen, että ”näytät hyvältä” perään lisätään ”ikäiseksi”?

Näin Instagramissa videon, jossa kypsempi nainen puhui ajatuksiaan, ja sanoi, että viidenkymmenen feminismin vuosikymmenen jälkeen maailmassa tehdään enemmän kosmeettisia kauneustoimenpiteitä ja operaatioita kuin koskaan. Hän ei kritisoinut itse kauneustoimenpiteitä, eikä henkilöitä jotka niitä teettävät itselleen, vaan ajatusta siitä, että miksi me koemme yhä kasvavaa tarvetta muokata itseämme. Miksi yhä koemme niin paljon riittämättömyyttä omina itseinämme, annamme niin paljon painoarvoa ulkokuorelle, ja niin, pelkäämme että näytämme vanhalta? Se on hyvä kysymys, joka luultavasti selittyy paljolti yhä kiihtyvästi ulkonäkökeskeisestä maailmasta, jossa seikkailemme filtteröityjen ja AI:lla luotujen kuvien ja videoiden keskellä, jossa nuoruus ja kauneus ovat arvoista korkeimmalla.

Haluan kuitenkin uskoa, ja minusta tuntuu siltä, että nyt olemme käännekohdassa. Kypsempiä menestyviä naisia on mediassa esillä enemmän kuin koskaan, ja naiset rakentavat elämäänsä rohkeasti, omilla ehdoillaan. Andie ei häpeile harmaitaan, ja värjää niitä piiloon, vaan toteaa että hän rakastaa niitä. Pamela hymyilee kameralle paljain kasvoin, ja aiheutti suoranaisen vapautumisen hyökyaallon naisille ympäri maailmaa. Kaiken tämän takana on vahvempi viesti: me olemme olemassa, ja otamme sen tilan mikä meille kuuluu.

Päivävoide on ollut itselleni joskus se vähiten kiinnostava tuote ihon hoidossani. Myönnän nolona, että ajattelin että kunhan se jonkin verran kosteuttaa ja on eläinkokeeton. Liian kosteuttavia tuotteita pelkäsin pitkään, nuoruusajan akne jätti pelon siitä että iho tukkeutuu ja lehahtaa jälleen kurjaan kuntoon. Ihoni on aina ollut enemmänkin rasvoittumiseen painottuva, kuin kuiva. Iän myötä ihon tarpeet muuttuvat, ja vaikka en pelkää ikääntymisen merkkejä, haluan pitää ihostani parasta mahdollista huolta, ja valita tuotteita jotka saavat ihoni parhaaseen mahdolliseen kuntoon.

Iän myötä myöskin päivävoiteen merkitys on kasvanut, se luo pohjan koko päivän ilmeelle (samoin pieni kasvojooga aamuteen äärellä). Päivävoide vaikuttaa itselläni myös meikkipohjan onnistumiseen. Liian ohut päivävoide ei kosteuta tarpeeksi, ja iho näyttää paikoin kuivalta ja meikkipohja pahimmassa tapauksessa hilseilee. Liian kosteuttava voide puolestaan aikaan saa sen, että meikkipohja rullautuu levittäessä pois.

Ihoni on nykyään myös taipuvainen punoitukseen poskien alueella, ja se välillä harmittaa aika kovastikin. Olen pyrkinyt tuotevalinnoillani vaikuttamaan punoitukseen, ja rauhoittavat, ihoa vahvistavat ja suojaavat tuotteet vähentävätkin punoitusta selvästi.

Valitsen tietenkin tuotteeni luonnonkosmetiikasta, ja halusin esitellä lempparini, jotka olen löytänyt Dr. Hauschkalta.

Dr. Hauschka on itselleni luonnonkosmetiikan kulttimerkki, jonka valikoimasta löytyy monia suosikkituotteitani, kuten Ruusuvoide. Ruusuvoiteen tehoon on luottanut ikinuori Jennifer Lopezkin. Uusimpana tulokkaana päivävoiteiden valikoimaan on tullut Aprikoosivoide. Sain Aprikoosivoiteen kesän lopulla testiin, Ruusuvoidetta puolestaan hankin itse (uuden tuubin aina jo odottamaan ennen kun vanha loppuu).

Aprikoosivoide on nimensä mukaisesti kauniin keltainen. Se on koostumukseltaan Ruusuvoidetta kevyempi. Aprikoosivoidetta sopii kalpealle, kuivalle ja erittäin kuivalle iholle. Se heleyttää ja elvyttää ihoa, aprikoosin, avokadon ja viljauutteen voimin.

Tämä on loistava valinta kesän jälkeen, ja itse käytin tämän loppukesän ja syksyn aikana elvyttämässä ihoa. Punoittaville alueille levitin Ruusuvoidetta.

Ruusuvoide on paksumpi, valkoinen voide, joka tuntuu jämäkältä tuubista tullessaan, mutta levittyy iholle suorastaan sulaen. Se sopii kuivalle, herkälle sekä punoitukseen ja couperosaan taipuvaiselle iholle, eli esimerkiksi omalle iholleni tämä on ihanteellinen valinta. Ruusuvoide saa voimansa ruusu-uutteista, karitevoista, ruusuvahasta ja avokadoöljystä. Ruusuvoide ei ole ansainnut kulttimainettaan suotta. Ihoni rakastaa tätä voidettaa, ja punittavat alueet ovat huomattavasti pienemmät ja rauhallisemman sävyiset voiteen ansiosta.

Alla olevassa kuvassa näet hyvin voiteiden koostumusten väliset erot.