Kävin optikolla, ja olin melko varma että saan silmälasit. Kyllähän sellaiset näyttöpäätteitä ja lukemista varten tulikin. Muuten näköni oli edelleen hyvä. Eli yllätys oli positiivinen, olin tosin haaveillut jostakin todella cooleista 70-luvun laseista.

Se mikä todella yllätti, oli optikon toteamus kuivasilmäisyydestä. Toisessa silmässä oli kuivumisen aiheuttamaan haavaumaa, ja hän suositteli silmätippojen käyttöä. Olihan silmissä ollut todella ikävä tunne välillä aamuisin herätessä, mutta en sen kummemmin ollut ajatellut koko asiaa. En innostunut silmätippojen käytöstä, koska suurin osa niistä testataan eläimillä, jossain vaiheessa tuotteen valmistusta.

Päätin kuitenkin vielä etsiä josko löytyisi silmätippoja, jotka ovat luonnonkosmetiikkaa ja/tai eläinkokeettomia.

Löysin A. Vogelin silmätipat. Googlasin vielä heidän englanninkieliselle sivustolle tutkimaan eläinkokeettomuuspolitiikan. Ja tämän luonnonlääkkeitä valmistavan, klassisen merkin arvoihin kuuluu eläinkokeettomuus.

A. Vogelin silmätipat kosteuttavat ja rauhoittavat kuivia ja ärsyyntyneitä silmiä. Niissä  vaikuttavina aineina ovat  hyaluronihappo ja silmäruoho (Euphrasia officinalis). Hyaluronihappo kosteutta ja silmäruoholla on puolestaan antiseptinen vaikutus.

Viikon käytön jälkeen silmät tuntuvat paremmilta, ja aamuisin niitä ei kirvele eikä kutita.

Ainoa miinus näissä edullisissa ja kaikin puolin loistavissa tipoissa on annostelumekanismi, joka tuntuu omissa käsissä hieman kömpelöltä.

En ole pitkään aikaan kirjoittanut kiharoista, tai ylipäätään hiusaiheista postausta. Välillä tuntuu, että olen sanonut aiheesta jo kaiken, ja mietin että jaksaako siitä kukaan lukea. Tämäkin asia voi kuitenkin jollekin toiselle olla uusi tai ajankohtainen, joten päätin kirjoittaa pitkästä aikaa omasta matkastani luonnonkiharaan hiuspehkoon.

Kunpa olisi suorat hiukset

Minulla oli ihan pienenä korkkiruuvikiharat, joista kasvoi pitkät, paksut ja suorat hiukset. Jossain vaiheessa kuitenkin hiukseni leikattiin ala-asteella polkkamittaan, ja niistä tuli taipuisat. (Ja siitä se lähti…)

Ei silloin puhuttu mistään curly girl-metodeista, eikä luonnonkiharalle ollut omia tuotesarjoja. Kiharani olivatkin epämääräiset, ja usein melko hankalat. Aloin uskoa, että ne nyt vaan on sellaiset. Toisten ihastelut, että ”oi miten upeaa kun sulla on luonnonkihara” lähinnä ärsyttivät.

Ja ne hiustrendit…kaikki oli suoraa ja kiiltävää, puhumattakaan The Rachel-kampauksesta. Mitä olisinkaan antanut, jos hiukseni olisivat olleet kuten Jennifer Anistonin. Hoin ”kunpa olisi suorat hiukset” kun jotain mantraa, täysin sokeana sille, että minulla oli paksut, kauniit hiukset.

Suoristuspermanentti ja muut paheet

Koitti päivä kun serkkuni oli ottanut suoristuspermanentin, ja perässä minäkin. Olin jo ehtinyt tehdä suoristusraudoilla vahinkoa hiuksilleni, ja permanentti ei parantanut tilannetta. Hiukset kuivuivat, eivätkä kasvaneet enää, koska latva rapisi pois kuivuuttaan.

Silti lisäsin vaan lämpöä suoristusrautaan, ja olin vakuuttunut siitä, että hiukseni olivat vaan niin kamalat ilman suoristusta.

Aloin uskoa, että hiukseni eivät vaan enää kasva pitkäksi.

Curly girl 1.0

En tiedä kuka on curly girl-metodin äiti, kaipa se löytyisi googlaamalla nopeastikin, mutta lähetän hänelle nyt ison halauksen mielessäni.

Curly girl-metodi pyyhkäisi ympäri koko maapallon, ja aiheutti jopa suomalaisessa hiusalan yrityksessä lisätyövuoroja, kun geelin menekki nousi niin paljon.

Omassa elämässäni curly girl -metodi kirjaimellisesti pelasti hiukseni. Päätin vihdoin hyväksyä hiukseni sellaisena kun ne ovat, ja oikeasti hoitaa niitä oikein.

Mikään hyvä ei tapahdu hetkessä

En ole kovin hyvin noudattamaan mitään metodeja tai dieettejä. Kiharoiden kanssa meinasi mennä hermo. Eivät ne todellakaan yhdessä yössä muuttuneet kimmoisiksi ja kiiltäväksi. Siihen meni vuosi. Toinen vuosi päälle, kunnes löysin oikean tavan toteuttaa luonnonkiharan kanssa elämistä, ja sopivat tuotteet.

Välillä peiliin katsoessa meinasi tulla uskon puute, jokin kuitenkin kannusti jatkamaan kohti terveitä hiuksia.

Nyt voin kiittää itseäni

Nyt kun mietin taaksepäin hetkeen kun päätin antaa kiharoideni olla sellaiset kun ovat, ja alkaa hoitaa niitä oikein, voin kiittää itseäni. Tiedän, että jonain päivinä hiukseni ovat edelleen ärsyttävät, hallitsemattomat ja kihartuvat miten sattuu.

Tiedän myös sen, että kosteina päivinä ne saattavat pörrööntyä, ja joku voi pitää niitä epäsiisteinä. Ne ovat silti samanlainen ominaisuuteni, kuten silmien värini. En enää kuuntelisi mitään ”pörrötukka” ilkeilyjä keneltäkään.

Minulla on kiharat, ja pidän niistä.

Ota opit talteen

Olen oppinut matkan varrella paljon, ja tässä tärkeimmät vinkit:

• käytä hiuksillesi soveltuvia tuotteita, malta testata kunnes löydät tuotteet joilla saat halutun lopputuloksen
• opettele muotoilemaan hiuksia ilman lämpöä. Tämä vinkki välillä jopa ärsyttää, mutta olen itse niin kantapään kautta oppinut tämän läksyn, että en voi olla sitä korostamatta.
• hoida päänahkaa. Erilaiset päänahan hieronnat, kuorinnat ja hoitavat naamiot, ovat avain hyvinvoiviin hiuksiin.
• syö hyvin. Kauneus lähtee sisältäpäin. Välillä tuen hiusten hyvinvointia erilaisilla hiusvitamiinikuureilla.
• rentoudu. Stressi ei ole hyväksi hiuksillekaan.
• käytä hiuslenksuja joissa ei ole metalliosia. vaihtele jakauksen, ponnarin ja nutturan paikkaa, ja välttele liian kireitä kampauksia.