Joutilaiden, tavallisten hetkien kauneus
Maailma on nykyisin täynnä elämyksiä, ja todisteita niistä. Päivityksiä, kuvia, videoita ja loputon määrä ”huikeita hetkiä ja ennätyksiä”. Olen elänyt ajan kun niitä hetkiä dokumentoitiin harvemmin, eikä elämyksiä ja lomareissuja kerätty kuin postimerkkejä. Tuo aika auttaa tunnistamaan merkityllisiä hetkiä jotka tulevat ihanina muistoina jälkeen päin mieleen. Ne hetket kun puhelin ei ollut toisessa kädessä, eikä hetkestä ole kuvia.
Nämä ovat hetkiä joita on ihana muistella.
Kun istuin kesäiltana rakkaan koiramme Lukan kanssa nurmikolla ja hän tarkkaili ohi kulkevia ihmisiä ja koiria.
Piirtelyhetket äidin kanssa olohuoneen lattialla. Muistan kun piirsimme samaa aihetta, ja välillä olimme hiljaa ajatuksissamme, ja välillä puhuimme jotakin.
Söimme parhaan kaverini kanssa irtokarkkeja ja puhuimme jotakin aivan tyhjänpäiväistä, ja nauroimme maha kippurassa.
Pötköttelimme puolisoni kanssa sängyllä, kuuntelimme musiikkia ja vaan tuijottelimme toisiamme silmiin.
Pysähdyin aamulenkillä ottamaan kuvaa ja katsoin kun auringon valo siivilöity puiden läpi ja puista tippuvia lumi näytti ihan taikapölyltä.
Istuin kevätauringossa rakkaan Sisumme kanssa kuistilla teekupin kanssa. Toivoin että voisin pysäyttää hetken.
Kun ensimmäistä kertaa maistoin pizzaa. Muistan sen palan ikuisesti.
Yhden suhteen ensisuudelma, joka oli yllättävä ja väistämätön. Muu maailma unohtui täysin.
Kun kaverini huomasi pahan mieleni riideltyäni poikaystäväni kanssa, ja ehdotti että katsomme yhdessä Tähtien sotaa. Mielipaha unohtui pian, toisten läsnäolo pysyy mielessä aina.
Hetki kahvipöydässä lempparikollegojen kanssa kun nauroimme maha kippurassa.
Palapelin teko pikkuveljeni kanssa jouluaattona kun kaikki muut olivat menneet nukkumaan, ja olimme syöneet ihan liikaa konvehteja.
Onni on pienissä hetkissä. Anna itsellesi aikaa olla hetkessä. Unohda puhelin, unohda se miltä kaikki näyttää. Tallenna hetki mieleen ja ole läsnä.