Jokainen meistä oman elämänsä päähenkilö, mutta oletko koskaan miettinyt, minkälainen elokuva sinun elämästäsi tehtäisi? Tai minkälaisen sinä siitä haluaisit tehdä. Aloin leikitellä ajatuksella blogiaiheita miettiessäni, ja tajusin että onpa haastavaa.

Miten ylipäätään kenenkään elämää on onnistuttu puristamaan elokuvamittaan, pariin tuntiin?

Päätin lähteä helposta päästä liikkeelle ja valita ensin näyttelijät. Haluaisin tietenkin, että minua näyttelisi Jennifer Aniston (koska hän vaan on ihana!). Muihin pääosiin valitsisin Leonardo diCaprion, Brad Pittin, Julianne Mooren (Jason Momoan ottaisin mukaan ihan muuten vaan). Steve Carellin myös, ja Cate Blanchetin tietenkin.

Musiikki olisi elokuvassani super tärkeässä roolissa. Se olisi sekoitus kasariheviä, grungea, 60-70-luvun diskoa ja funkia ala Curtis Mayfield, sekä valikoituja pop- ja rock-biisejä eri vuosilta. Musiikki kuljettaisi tarinaa eteenpäin ja kertoisi sanojen sijasta tapahtumia ja tunteita, sekä muutoksia. Musikaali tämä elokuva ei kuitenkaan missään nimessä olisi.

Sehän on selvää, että jos elokuvassa olisi mukana Jason Momoa, se olisi osittain fiktiivinen. Jos leffa olisi täysin totuutta noudatteleva elämänkerta, se olisi draama. Sellaista en kuitenkaan jaksa tässä alkaa edes kehittelemään. En jaksa niitä tälle hetkellä katsoa, enkä ajatella, me oikeasti kaipaamme asioita, jotka saavat meidät nauramaan.

Siksipä keskittyisinkin elämänäni vaiheeseen, kun olin 23-25-vuotias. Asuin muutaman pojan kanssa kämppiksenä, joista yksi oli silloinen poikaystäväni, ja elämäni oli aika lailla kuin suoraan Frendeistä. Se oli elämäni hauskimpia ajanjaksoja, ja ehdottomasti elokuvan arvoinen. Pojat ovat oikeasti mitä parhaimpia kämppiksiä.

Toinen vaihtoehto olisi jouluelokuva…tyyliin Joulupuu on kärvennetty/Rakkautta vain. Tai mitä näitä nyt. Jouluun on osaltani kohdistunut aina ihan hurjat paineet. Rakastan joulua, ja olen kyllästetty jouluelokuvilla ja fantasioilla siitä, mikä on täydellinen ja onnistunut joulu. Kyllä te tiedätte mitä sellaisten ihmisten joulut ovat…tonttulakki alkaa hikoiluttaa ja kiristää, ja kyyti on usein töyssyistä. Jouluista on ihania muistoja, mutta on myös paljon sellaista, josta saisi todellakin komediaa. Koira pissaa kuuseen, tunnelma on pilalla, kun joku suuttuu, yksi ei tulekaan koko joulun viettoon, puhumattakaan yhdestä lanttulaatikosta, josta näen vieläkin painajaisia. Joten ehkä jouluelokuva voisi olla yksi mahdollisuus.

Minkälainen elokuva sun elämästä tehtäisiin?