Mikä vuosikymmen olisin?

Etsiskellessäni loppuvuodesta inspiraatiota ja blogijuttujen aiheita, yksi hauskimmista postausideoista oli: mikä vuosikymmen olisin?

Päätin oitis, että tämä juttu on ainakin tehtävä. Onhan eri vuosikymmenet muotia ja kauneutta rakastavalle ihmiselle ikuinen inspiraationlähde.

Pohdin hetken eri vuosikymmenten eroja, ja hyviä puolia. Niin ihanaa kun olisikin mieltää itsensä rauhaa rakastavaksi ja lempeäksi kukkaislapseksi, ja olla 70-luku, en vaan koe sitä omakseni. 20-luku olisi super tyylikäs art deco-tyyleineen, geometrisine polkkatukkineen, mutta ei yhtään minua. 90-luku on oikeastaan hullu sekoitus vähän kaikkea, ehkä jo liiankin erikoinen ja överi.

Joten haluaisin ehdottomasti olla 80-luku.

Mieleeni 80-luku piirtyy hauskana ja jotenkin viattomana, värikkäänä aikana. Muoti oli rentoa, persoonallista ja mielikuvituksekasta.  Okei, välillä olkatoppaukset ja väriyhdistelmät olivat aivan hillittömiä…

Musiikista tulee mieleen Madonna, Kylie Minogue ja tietenkin rock-bändit kuten Guns n’ Roses ja Mötley Crue.

Kasarileffat kuten Breakfast club, Die Hard ja Tappavat aseet, ovat vaan edelleen viihdyttäviä ja jotenkin niin sympaattisia.

TV-sarjoista Beverly Hills 90210 ja Miami Vice ovat ihan parhaita, miksei näitä ole koskana näytetty uusintana?

Kauneusihanteet kuten Julia Roberts ja Cindy Crawford ovat edelleen ikonisia.

Jane Fondan jumppavideot ja terveyssmoothiet, do I need to say more!

Värikkäät silmämeikit ja isot hiukset, jotka sopivat pienellä editoinnilla nykypäiväänkin.

Mikä vuosikymmen sä olisit?

Puheenaiheet Musiikki Ajattelin tänään

Älä riko vaan vaali rutiineja

Muutama vuosi sitten oli kovin trendikästä ”rikkoa rutiinit”. Rutiineista puhuttiin kuin ne olisivat olleet lähes pahinta mihin voit elämässäsi juuttua. Rutinoitunut? Onko sinulla rutiineja? Apua, riko ne heti. Vapaudu rutiineista. Think outside the box! Riko rutiinit, riko rajasi. Älä ole tylsä!

Ajattelin itsekin, että yök, rutiineja. En kai ole niin tylsä, että minulla olisi rutiineja. Ehei, ei minulla. Olen luova ja rento. Pois se minusta.

Olen lukenut paljon luovuudesta, ja oppinut ymmärtämään sitä eri tavalla. Nuorempana ajattelin, että luovuus on paloa ja riutumista ja sitä voi tehdä vain vimmalla. Tietenkin valvomalla yömyöhään ja niin, vain tunteiden puuskassa. Siihen ei kuulunut rutiinit eikä arki.

”Opiskeltuani” luovuutta olen todella muuttanut ajatusmaailmaani. Elizabeth Gilbertin Big Magic opetti, että parhaiten luovuus virtaa, kun voin hyvin ja annan sille tilaa. Ei kenenkään kannata kärsiä ollakseen luova. Tai no, moni kärsii, mutta siinä ei kovinkaan usein käy hyvin. Ajatukset eivät kulje väsyneenä hyvin, ja tuskin kukaan meistä yltää silloin parhaimpaansa. Tai saa ahaa-elämyksiä kiireen ja kaaoksen keskellä.

Luovuus ja järjestelmällisyys eivät sulje tosiaan pois. Ei tarvitse olla boheemi ja elää keskellä kaaosta ollakseen luova. Se on ihan hassu harha-ajatus. Twyla Tharpin The Creative habit -kirja avaa hienosti rutiinejen merkitystä luovuudelle. Miten tietyt rutiinit ja rituaalit voivat auttaa ammentamaan luovuutta ja pääsemään luovaan tilaan. Suosittelen kirjaa muutenkin, se on mahtava tehtäväkirja luovuuden ammentamiselle alasta riippumatta. Esimerkkien ja erilaisten tehtävien avulla on helppoa ja mielenkiintoista oppia itsestään ja luovuudesta.

Kaikista tärkein ajatus, jonka luovuudesta olen oivaltanut on se, että rutiinit antavat aikaa ja tilaa luovuudelle. Kun suoritat tietyt pakolliset asiat järjestelmällisesti ja rutinoituneesti alta pois, aikaa ja tilaa jää luovuudelle. Kun mielessä ei kummittele kaikki ne tekemättömät asiat ja unohdukset, on sillä kapasiteettia keskittyä luovaan ajatteluun. Kun aikasi ei mene kaaoksesta selviytymiseen, voit käyttää sen jonkin parempaan, vaikka luovuuteen.

Joten vaali rutiinejasi, ne mahdollistavat luovuutesi.

Hyvinvointi Ajattelin tänään