Hiusten sanotaan olevan kuollutta solukkoa, joiden pääasiallinen tarve on suojata päätä. Ne ovat kuitenkin niin paljon enemmän. Ne herättävät tunteita, tarpeita ja haaveita.

Itselläni on aina ollut hiusikonit joiden kutreista olen haaveillut, Cindy Crawford ja Jennifer Aniston. Olen tavoitellut kummankin tyyliä sinnikkäästi. Kiroten aina omaa kiharaani.

Välillä tuntuu että hiustyylini on ollut aina sama. Huvikseni selailin kuvia ja mietin hiustyylejäni vuosien varrelta ja tajusin että se on ollut hyvinkin vaihteleva. Teininä mulla oli paloautonpunainen hiuspehko. Kerran kokeilin värjätä sen täysin mustaksi.

Erään mönkään menneen parisuhteen jälkeen leikkasin hiukset polkaksi, jonka vedin aina geelillä pyrstöksi niskaan. Kuulostaa pahalta mutta oli aika chic. Tämän jälkeen otin vaaleat pikkuletit jotka olivat vyötärölle.

Jennifer Aniston hiuksia kaivatessani olen kokeillut suoristaa hiukset jollakin ihmeen brasilialaispermanentilla, joka suoristaa…olihan ne hetken suorat ja hyvin omituiset.

Kotoisin olo mulla on aina vaaleissa raidoissa ja omassa pohjavärissä, joihin aina palaan. Harmonian rikon leikkaamalla otsiksen säännöllisin väliajoin…vain katuakseni sitä.

Harrastettuani curly girlia olen keskittynyt saamaan hiukseni hyväkuntoiseksi. Yllä oleva kuva on otettu muutama kuukausi ennen cg-hurahdusta, ja siitä näkee hyvin, miten huonokuntoiset ja kärsineet hiukseni olivat. Olin niihin totaalisen kyllästynyt.

Kuvituksena tässä muutamia viime vuosien tyylejä.

Yksi hauskimpia aiheita blogeissa on nämä ”x asiaa minusta” postaukset. Ajattelin pitkästä aikaa toteuttaa sellaisen itsekin, joten pidemmittä puheitta…

Minä…

• ärsyynnyn…äänistä. Mässytykset, maiskutukset sun muut äänet ärsyttävät todella helposti. Toivon että pääsisi tästä piirteestä eroon, ja työstän sitä tietoisesti, mutta argh, en voi sille mitään että joskus oikein puistattaa kun joku mässyttää ruokaansa.
• innostun…inspiroivista ihmisistä. Haasteista. Rakastan ratkoa ongelmia.
• tympäännyn…menetän motivaationi helposti jos jokin asia on pakko. Tai koen että mua pakotetaan tekemään jotain mitä en halua. Silloin minusta saa huonoimmat piirteet esille.
• nauran…tilannehuumorille, hassuille videoille, itselleni, ylipäätään nauran paljon joka päivä. Uskon että pariskunnat, jotka nauravat yhdessä, pysyvät yhdessä.
• itken…vähän väliä. En ole aina ollut näin itkuherkkä. Nykyään tuntuu että hanat aukeavat hyvin helposti, ja joudun joskus pinnistelemään aika kovastikin etten itkisi tilanteessa jossa en halua. Etenkin eläinkohtalot ja myötäeläminen herättävät niin suuria liikutuksen tunteita, että kyyneleet tulevat väkisinkin.
• iloitsen…elämän pienistä asioista. Pehmeistä petivaatteista aamulla, tilkasta kauramaitoa aamuteessä, musiikista, asioista joita helposti pitää itsestään selvyytenä, mutta jotka ovat loppujen lopuksi suuri ilonlähde.
• suutun…epäoikeudenmukaisuudesta ja valehtelusta. Kestän mieluummin minkä tahansa totuuden, kun sen että valehdellaan. Toisten hyväksikäyttäminen tai epäoikeudenmukainen kohtelu saa mut suuttumaan. Samoin selvä välinpitämättömyys toisia kohtaan.
• rakastan…koiria, perhettäni, kesää, jäätelöä, musiikkia. Rakastan ja rakastun helposti. Käytän rakastan sanaa hyvin hövelisti, enkä oikein ymmärrä miksi sitä pantataan. Sehän on maailman paras tunne.
• vihaan…oikeastaan samat asiat joista suutun, ovat niitä jotka vihastuttavat. Viha on kuitenkin tunne johon ei kannata juurtua. Toisin kun rakkaus, sitä ei kannata viljellä ympärilleen, vaan tuntea tunne ja laskea irti niin pian kun mahdollista.

Nyt on sun vuoro, kerro omasi kommenteissa tai Instagramissa, tai omassa blogissasi.