Viime viikkoina olen saanut muistutuksen siitä miten viisas ihmisen keho on. Se antaa viestejä jatkuvasti, yrittää ohjata parempaan, kertoa mikä olisi hyväksi. Haaste on muistatko ja osaatko kuunnella niitä viestejä.

Sairastuin niin, että oli pakko pysähtyä. Laukaisijana luultavasti stressi.

Viime syksynä oli paljon puhetta jaksamisesta, ja Lilyn blogiportaalista löytyy paljon erilaisia kertomuksia siitä miten jaksaa arjessa, miten kävi kun ei jaksanut, mitkä ovat niitä varoitusmerkkejä joita kannattaisi kuunnella jotta jaksaa. Kerroinpa omatkin vinkkini parempaan jaksamiseen.

Väsyminen

Omista jaksamisvinkeistäni en näköjään loppuvuodesta piitannut tippaakaan. Olin tilanteessa, että välillä teki mieli vaan laittaa pää jalkojen väliin ja hengitellä. Kun paine tulee ulkoapäin, on hyvin vaikea hidastaa tahtia. Ei halua epäonnistua tai pettää muiden odotuksia. Vaatii rohkeutta sanoa että hei, mä en pysty tähän.

Kehoni siis muistutti, että liialla stressillä ja kiireellä voi tehdä itselleen paljon pahaa.

Vaikka olen sitä mieltä, että pienen paineen alla suoriudun parhaiten, lupaan pitää itsestäni huolta eri tavalla. Jatkossa aion joka tilanteessa muistaa, että maailma ei kaadu ihmisten asettamiin deadlineihin. Enkä anna toisen stressin ja hätäilyn tarttua. Zen on uusi musta.

Kehon ja mielen huoltoa

Arjessa tuen jaksamistani pienin, mutta tehokkain keinoin.

Nautin aamuisin päälläseisonnasta, sekä kylmä-kuuma suihkusta. Tämän jälkeen hyppään pehmeään pyjamaan ja juon kuumaa teetä kauramaidolla. Lämpimät villasukat jalassa tietenkin.

Levitän ihonhoitotuotteet hierovin, hitain liikkein.

Kuivaharjaan ihon iltaisin, jotta verenkierto elpyisi ja kuona-aineet lähtisivät liikkeelle.

Syön hyvää ja ravitsevaa ruokaa, nauttien joka suupalasta. Ilman puhelinta tai muita häiriötekijöitä.

Pidän huolta probioottien ja vitamiinien saannista.

Rajoitan ruutuaikaani sekä aamusta että illasta. Aamulla en katso puhelinta vasta kun bussissa työmatkalla. Iltaisin varaan illan viimeiset tunnit muulle kun puhelimelle.

Vietän mahdollisimman paljon aikaa perheen ja kavereiden kanssa.

Käytän aikaani ja energiaani niin säästellen kun mahdollista. Aina kun meinaan harhautua epäolennaisuuksien pariin, mietin että voisinko kenties tehdä jotain mieluisampaa.

Jokaisen jaksaminen on yksilöllistä. Siinä missä toinen saattaa sanoa että nyt lisää kaasua, jollain toisella on raja ylittynyt jo aikoja sitten. Kuuntele omaa kehoasi, se kertoo kyllä.