Olen ollut vahvasti sitä mieltä että olen saanut somesta viihdettä, hyötyä ja iloa elämääni. Olen tutustunut ihan mainioihin ihmisiin sen kautta. Tiivistettynä, se on antanut paljon.

Olen myös ajatellut että some on käyttäjänsä näköinen. Osittain olen yhä sitä mieltä. Itse voi valita mitä ja ketä seuraa. Tai lukeeko ikäviä kommentteja vai ei. Oman kuplan rakentaminen on musta ihan ok, koska somen pitäisi olla hauska juttu, eikä mikään ahdistuksen aallokko missä jaetaan toinen toistaan ikävämpiä uutisia.

Somen haitoista on lukuisia artikkeleja ja tutkimuksia. On tapauksia jossa someriippuvuus on saanut järjettömät mittasuhteet, täydellisen kuvan tavoittelu on päätynyt kuolemaan, viestien näpyttely kolariin. Ollaan läsnä 24/7 ja tuntuu että jäädään jostakin paitsi, jos ollaan poissa hetkeäkään. 

Kun hain Googlesta sanoilla some+ahdistus, sain 337 000 hakutulosta. Ahdistus ja masennus voivat saada alkunsa somesta. Tunnettaan ulkopuolisuutta, kateutta, alemmuuden tunnetta. Selittämätöntä pahaa oloa.

En ole koskaan kokenut tarvetta pitää some-paussia tai taukoa, mutta viimeaikoina Instagramin avatessani olen tuntenut ahdistavaa, pahoinvointia muistuttavaa oloa. Sen avaaminen ei olekaan tuntunut kivalta ja inspiroivalta vaan jotenkin vaan ahdistavalta.

Täydellisiä leikkimaailmoja photoshopattuine maisemineen ja ihmisineen. Uudet asut joka päivä, super laihoilla ja makkarattomilla vartaloilla. Toinen toistaan upeammat matkakohteet…samat kuvatekstit joka toisen vaikuttajan kuvassa. Ja sitten sinne pitäisi vielä ladata joku oma kuva. 

Rakastan kauniita kuvia, mutta silti tuntuu että niistä on tullut yliannostus. Kaipaisin jotain oikeaa keskustelua ja vuorovaikutusta. 

Suljin Twitter-tilini vuoden alussa. Koin ettei se antanut minulle enää mitään. Samat ihmiset vakuuttavat asiantuntijuuttaan päivästä toiseen. Samaan aikaan lähti Snapchat, olen nähnyt ihan tarpeeksi aikusia ihmisiä koiranaamioissa koko loppuelämäksi. Kumpaakaan en ole kaivannut hetkeäkään.

Moni tuttu on tehnyt samoin, sulkenut tilejä tai laittanut ne paussille. Ja se on mielestäni järkevää. 

Jos tuntuu että kaipaa hieman taukoa somesta, mutta ei halua sulkea tilejään, voi aluksi vaikkaa laittaa kaikki ilmoitukset pois päältä. Sopia itselleen ajat joilloin käy tilillä, ja pitää ajoista kiinni. Tai vaikka päättää yhden somettoman päivän viikossa, someton sunnuntai? Jos usko omaan itsekuriin on heikko, avuksi löytyy pilvein pimein appsejä jotka auttavat pitämään omat somebreikki tavoitteet, kuten Moment ja Space. Appseistä saat myös faktaa omasta puhelimen käytöstä.

Olemme puolison kanssa puhuneet paljon siitä miten puhelin välillä löytää tiensä käteen kuin varkain, ja miten sitä alkaa selailla sen kummemmin ajattelematta. Keskittymättä itseasiassa mihinkään. Meillä ei esimerkiksi silloin kun syömme, selailla puhelinta enää. Puhuimme myös siitä että tuskin kukaan vanhana miettii että muistatko kun silloin selattiin puhelimia yhdessä…maailmassa on oikeasti niin paljon muutakin kun pieni näyttö jonne voit hukkua. Uskalla loggautua ulos silloin kun tarvitset sitä.