Luen enää hyvin harvoin kommenttikenttiä: iltapäivälehtien, blogien tai somekanavien. Ihan liian usein niissä on todella negatiivinen tunnelma. Kerrat jolloin olen saanut niistä mitään informatiivista irti, tai oikeasti saanut jonkin silmiä avaavan oivalluksen, ovat laskettavissa yhden käden sormilla.

Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, ja maailma tarvitsee erilaisia näkemyksiä ja ajatuksia. 

Silti, onko ihan jokaista mielipidettä ja ajatusta pakko sanoa ääneen. Ihan oikeasti? Vaikka kuinka ajattelisit, että jonkun (sulle vieraan ihmisen) ajatus on typerä, valinta huono tai vaikka mekko ruma, onko se pakko päästä kirjoittamaan kommenttikenttään.

Ajatusten jakamisessa tuntuu harvoin olevan halua aitoon keskusteluun ja toisen ymmärtämiseen. Oma mielipide on oikea ja kaikki muut saa kivittää alas. 

Ihmiset jotka vaivoin rohkenee tervehtiä naapuriaan hississä muuttuvat aikalailla kun pääsevät kommenttikenttien äärelle. Monesti kommentteja lukiessa tulee mieleen, että puhuisitko näin oikeasti päin naamaa toiselle. Sanoisitko hississä toiselle, että sinäkin tyhmä lehmä olet ihan turha ihminen.

Samojen kommenttien äärellä tulee mieleen, että miten me voidaan opettaa lapsille että jokaista pitää kunnioittaa eikä ketään saa kiusata, kun aikuiset näyttävät niin rumaa mallia netissä. 

Tänä aamuna valitettavasti näin kommentteja koiriin liittyen, itse aihe keskusteluissa unohtui nopeasti kun alkoi keskustelukumppanien haukkuminen. Silmiini osui myös kommentti joka alkoi suunnilleen sanoin ”hauleja vaan turkkiin”.   Tuli vaan niin surullinen olo, täysi empatianpuute paistoi rivien välistä. Samalla päätin, että vaikka se olisi kuinka kuplassa elämistä, mä en näitä kommentteja lue jatkossakaan. 

Samaan aikaan yhdellä ymmärtäväisellä, kannustavalla tai kivalla kommentilla voi tehdä joskus ihmeitä. Voi muistuttaa toista siitä miten jokaisessa päivässä on jotain hyvää, piristää, saada toisen hymyilemään. Me ei voida valita miten toinen käyttäytyy, mutta me voidaan valita omat reaktiomme.