”Mä olen huolissani susta. Pitäisikö sun vähän levätä enemmän ja tehdä vähemmän?”

Olin ihan epäuskoinen kun puolisoni sanoi nämä lauseet mulle. Naurahdin ensin ja sitten vähän ärsyynnyin. Että mitä tää nyt on olevinaan?! Kysyin että mistä tämä nyt tulee. Enkö ole ollut kotona läsnä vai mitä. Että älä nyt viitsi. Mä olen vahva, mä jaksan, ja jos jotain haluaa niin pitää jaksaa painaa.

A kuitenkin sanoi että ei, nyt et voi alkaa vitsailla ja väitellä tästä keskustelusta itseäsi ulos. Ja lisäsi että olen ollut huolestuttavan väsynyt viime aikoina.

Olin koko illan mielessäni eri mieltä, tietenkin, koska pitäähän sitä olla ahkera. Eikä valittaa, vaan olla kiitollinen siitä että saa tehdä kaikkea kivaa…

Samalla viikolla tajusin että yritän änkeä täyteen kalenteriin uutta harrastusta. Ja että aloin tuntea etten enää jaksa nauttia asioista joita rakastan tehdä.

Että olen vähän itkuinen ja helposti ärsyyntyvä aika usein. Loman koittaessa mua itketti jopa lenkillä, ja ahdisti vähän kaikki.

Vaikka ensisijaisesti olen sitä mieltä että pitää kuunnella itseä, olen myös sitä mieltä että kannattaa välillä kuunnella ihmistä joka rakastaa sua. Taipua siinä kaikessa itsepäisyydessään. Tajusin että olin itse ollut täysin sokea.

Lomalta paluu jopa pelotti hieman, koska tunsin että olen yhä väsynyt.

Mitä mä sitten tein?

Listasin asiat tärkeysjärjestykseen.

Tärkeintä on 

– terveys, mahakipuni on luultavasti stressistä. Tarvitsen myös unta lisää, joka päivä. On ihan turha nipistää lisäaikaa illoista, se on vaan kynttilän polttamista molemmista päistä. Ruokavalion on oltava kunnossa, ja liikkumista ei kannata unohtaa kalenterista.

– puoliso ja perhe, heille on oltava aikaa aina.

– innostus ja uteliaisuus. Jos on väsynyt, ei mikään jaksa innostaa.

– ja se että mistään ei kannata oiekasti tehdä itselleen pakkoa. Lempeys itseä kohtaan on mulle ollut vähän sellaista että muut voi sitä tehdä, mutta itselleni en sitä suo.

Opettelen tekemään asioita niissä rajoissa kun ehdin, ja jaksan. Mikä tuntuu olevan tosi vaikeaa. Miksi itselleen on niin ankara? Jos esimerkiksi kieltäydyn jostakin menosta, koen hirveitä syyllisyydentuskia. Ja ajattelen että mitä jos toista mahdollisuutta ei koskaan tule. Vaikka kaveriani neuvoisin hölläämään ja pistämään itsensä etusijalle, itselleni asetan ihan eri kriteerejä.

Itselleni olen valmis iskemään huonon ihmisen leiman välittömästi kun höllään itsekuria. Vaikka oikeasti, aina ei ole pakko jaksaa.

Long story short. We are more stressed out than ever. Some many of us get exhausted, burnout and we feel the need to be superhumans all the time. We are over achievers.

I felt more tired than ever in my life before my summer vacay. I was snappy and teary.
 
I didn’t enjoy myself anymore.
 
So I thought it is time to check my priorities.
– health: right foods, exercise, enough sleep are so important 
– family: what is more important in life?
– balance: good and curious mindset results in awesome things. But if you are tired, your mind is foggy and tired too.
 
And last but not least: kindness towards yourself. That is a hard lesson to learn but it is the key to balance and wellbeing.