Ärsyttää, ärsyttää, ärsyttää

Mua ärsyttää. En haluaisi kirjoittaa siitä, mutta miksen kirjoittaisi. Ehkäpä tämän kerran voin hyvinvointiteeman alla purkaa harmitusta, vai mitä?

Kirjoitan ärsytyksestä kumpuavia tekstejä harvoin, koska haluan keskittyä positiivisuuteen ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Maailma tursuaa negatiivisuutta yli äyräiden. En tarkoita tällä sitä että pyrkisin hampaat irvessä olemaan iloinen, vaan sitä, että en käsittele negatiivisia aiheita blogissa.

Kirjoittaminen on fantastinen tapa purkaa huono olo, ärsytys ja kiukku pois. Se auttaa analysoimaan tunteet, ja ja siirtymään niistä eteenpäin. Kirjoitan säännöllisesti päiväkirjaa, jolle kerron ajatukseni. Se selkeyttää mieltä.

Huomaan nytkin, että ärsytys alkaa jo laantua, tosin aiheet jotka ärsyttävät ovat valitettavasti ennallaan.

Tällä viikolla eniten on ärsyttänyt ja ihmetyttänyt aikuiset ihmiset, jotka pilkkaavat, opastavat ja väheksyvät nuorempiaan ja jokaista joka on eri mieltä. Milloin meistä on tullut näin kyvyttömiä hyväksymään mitään muuta kun se oma kapea-alainen maailman katsomus.

Eri mieltä olevien huono kohtelu ollaan hyvittämällä asenteella että itsepähän kerjäsivät. Ovatko nämä ihmiset miettineet minkälaisissa maissa erilaiset mielipiteet ovat kiellettyjä tai niistä rangaistaan?

Tästä päästään sujuvasti aiheeseen kaksi. Vegaanien pilkkaajat. Tämä menisi hyvinkin myös ylemmän teeman alle. Jos sun tekee mieli pilkata vegaania, mieti miksi sua niin kamalasti ärsyttää se, että joku toinen on valinnut elää elämäänsä niin, ettei tuota muille kärsimystä. Mikä siinä on niin ivattavaa?

Mua ärsyttää, että maailma pyörii edelleen niin usein keski-ikäisen miehen mielipiteiden pohjalta. Tai maailmaan suurin valta on vanhusten käsissä, joiden kyvykkyyttä hoitaa tehtäväänsä arvaillaan.

Älä tosin käsitä edellistä kohtaa väärin, vanhukset ovat tärkeitä ja arvokkaita, ja sekin ärsyttää miten hävettävän huonosti heitä kohdellaan.

Ärsyttää myös se, että sotimiseen käytetään uskomaton määrä varoja, joilla rakennettaisi parempaa maailmaa meille kaikille, järjettömän tuhoamisen sijaan.

Ärsyttää, että vaikka ymmärretään ettei nykyinen tapa elää tällä planeetalla ole mahdollinen, niin moni vastustaa kaikkia muutoksia ja osoittelee sormella muita ”kun ei toikaan”. Vaikka kaikki lähtee siitä, että ole sinä se muutos jonka haluat maailmassa nähdä.

Ärsyttää, että kissoja ja koiria tehtaillaan lisää, vaikka kodittomia eläimiä riittäisi kaikkien lemmikkiä kaipaavien tarpeisiin.

Ärsyttää se, että niin moni ihminen hokee mantraa ”empatialla ei ole sijaa politiikassa”, vaikka eikö juuri siinä kun hoidetaan meitä kaikkia koskettavia asioita, pitäisi olla eniten empatiaa ja ymmärrystä.

Ärsyttää, että ehdin jo unohtaa kaiken mikä ärsyttää.

Kunpa voisi sanoa lopuksi jotakin hienoa ja ylevää, mutta en tiedä miten muuten me voitaisi korjata näitä pieleen menneitä asioita kun välittämällä hyvän tekemisestä muille hieman enemmän.

Hyvinvointi Ajattelin tänään

Hyvän mielen elokuvia kesälomalle

Unirytmini on vankkumaton, ja en todellakaan valvo myöhään juuri milloinkaan. Elokuvista on jäänyt loppu näkemättä useammankin kerran. Kesälomalla voi hieman joustaa, nauttia kesäilloista pidempään, ja silloin pysyykin paremmin hereillä. Elokuvien äärellä rentoutuminen on myös kauneusteko, koska kaikenlainen tekeminen joka vähentää stressiä, heijastuu myös ihoon.

Parasta katsottavaa kesäiltana ovat tietenkin hyvänmielen elokuvat, klassikot, ja täytyyhän sitä ainakin yksi Bond-elokuva katsoa.

Ticket to paradise, 2023

Geoge Clooneyn ja Julia Robertsin näyttelemät David ja Georgia Cotton ovat eronneet toisistaan vuosia sitten, mutta päätyvät yhdistämään voimansa yhteisen tavoitteen vuoksi. Kun heidän tyttärensä Lily ilmoittaa yllättäen menevänsä naimisiin Balilla tapaamansa miehen kanssa, David ja Georgia matkustavat paratiisisaarelle aikeinaan sabotoida häät ja estää Lilyä tekemästä suurta virhettä. Arvatenkin luvassa on kaikenlaisia kommelluksia.

Julian ja Georgen karisma ja kemia tekevät tästä romanttisesta komediasta viihdyttävää seurattavaa. Hauska, kepeä ja kaikin tavoin onnistunut leffa.

Mother of the bride, 2024

Morsiammen äiti on romanttinen komedia, jossa Brooke Shields näyttelee päähenkilöä Lanaa, joka yrittää sopeutua uuteen elämäänsä tuoreen eron jäljiltä. Kaiken keskellä Lana saa tietää että hänen tyttärensä Jenna on kihloissa ja suunnittelee häitä. Lana päättää keskittyä häiden järjestämiseen ja tukea tytärtään parhaalla mahdollisella tavalla vaikka se ei olekaan helppoa.

On mukava nähdä kasarin suuri tähti, Brooke Shields pitkästä aikaa elokuvan pääosassa. Monella tapaa tämä elokuva muistuttaa Ticket to paradisea, mutta se ei ole yhtään huono asia. Ei mikään elokuvahistorian kärkeen painuva tuotos, mutta sitäkin viihdyttävämpi.

Odottamaton ehdotus, 2009

Yllättävän hyvin aikaa kesätnyt nollarielokuva, jonka pääosissa näyttelevät Sandra Bullock ja Ryan Reynolds. Leffassa on myös iki-ihana Betty White!

Margaret on todellinen uraohjus, kanadalainen kirjakustantamon päällikkö, joka työskentelee Yhdysvalloissa. Menestyksen tielle uhkaa vaan tulla se, että hänen viisuminsa on vanhentunut. Kanadaan karkoitukselta hän voi välttyä ”vain”teeskentelemällä kihlautuneensa assistenttinsa Andrewin kanssa. Andrew lähtee mukaan huijaukseen sillä ehdolla, että Margaret edistää hänen kirjailijanuraansa.

Mikä voisikaan mennä pieleen? Tässä elokuvassa saa nauraa. Todellinen hyvän mielen klassikko.

Sweet Home Alabama, 2002

Toinen nollarin romanttinen komedia, josta kyllä tunnistaa 2000-luvun, mutta se ei juurikaan haittaa.

Reese Witherspoonin näyttelemä Melanie Carmichael on menestyvä muotisuunnittelija New Yorkissa. Hän on myös juuri kihlautunut kaupungin halutuimman poikamiehen, Andrewin kanssa (Patrick Dempsey). Häitä ennen on kuitenkin pieni mutka matkassa, Melanie on vielä naimissa nuoruuden rakkautensa Jaken (Josh Lucas) kanssa. Tämän Melanie haluaa hoitaa nopeasti ja salaa pois alta, ja matkustaa kotikaupunkiinsa…

Sydämellinen hyvän mielen elokuva.

Idea of you, 2024

Tämä leffa oli ihana. Ihana. Todellinen romanttinen ja juuri sopivasti epärealistinen. Mnestysromaaniin perustuva elokuva on aikuisten satu. Anne Hathaway on 40-vuotias yksinhuoltajaäiti, joka vie tyttärensä Coachella-festivaaleille tyttären idolibändin konsertin peruuntumisen jälkeen. Festivaaleilla äiti tapaa 24-vuotiaan bändin jäsenen (Nicholas Galitzine), joka ihastuu häneen.

Elokuva on julkaistu tänä keväänä ja antaa toivoa siitä että rakkausdraamojen aika ei ole ohi.

Kulttuuri Leffat ja sarjat