Jos mun pitäisi valita yksi ääni maailmassa mitä mä kuuntelisin loppuelämäni, se olisi Chris Cornell. Chris on ollut mun ihastus ja rakkauden kohde aina, kaikki versiot Chrisistä, Soundgardenin Outshined tyypistä, siihen Billie Jeaniä laulavaan versioon.

Se ääni, voi elämä, miten jollain voi olla niin upea ääni. Miten ihanaa on kuunnella kuulokkeilla Songbook-levyä ja sulkea kaikki muu pois mielestä, kuunnella vaan. Ja se karisma. Viime vuonna näin vihdoin Chrisin livenä, akustisella keikalla Helsingissä, ja mä oikeasti itkin keikalla. En tee sitä ikinä. Chris ei ollut pettymys missään mielessä. Miten jollakin voi olla niin hauskat, älykkät ja silti rennot välispiikit.

Ja mä itken myös tänään. Mun sydäntä puristaa. En olisi ikinä halunnut lukea näitä uutisia.

Chris, nothing compares to you.