Maanantai oli yhtä kidutusta. Mua ei olisi huvittanut treenata, eikä myöskään syödä järkevästi. Himoitsin suklaata ja pastaa, ja mulla oli muka nälkä kokoajan.

Tiistai, päänsärky ja sokerinhimo…oliko viime viikko vain itsepetosta? Mun keho ei tajunnut mitä tapahtuu? Harmittaa, vähän kaikki. Tuorepuuro ja raakasuklaa ei maistu miltään kun mielessä on ihana, täyteläinen maitosuklaa.

Keskiviikko sujui huomattavasti helpommin, vaikkakin treeni tuntui todella rankalta.

Torstai sujuikin hyvin, mieliteot olivat poissa, ja salaattia söi ihan mielellään.

Perjantai meni omalla painollaan, treenit ja kaikki, mutta lauantai! Söin pizzan, ja nautin jokaikisestä suupalasta niin paljon. Ja tajusin myös sen, että tärkeintä ei ole olla itselleen kokoajan hullun tiukka. Herkkuja voi syödä, mutta muistaa että niitä ei kuulu syödä joka päivä, vaan silloin tällöin. Ja silloin ne myös maistuvat erityisen hyvältä.

Sunnuntaina herkuttelin kauralastuilla, mutta muuten söin ihan järkevästi. Sunnuntai oli myös tervetullut lepopäivä treenistä.