Jos olet seurannut blogiani, tiedät että vältän hiusten muotoilua lämpötyökaluilla, eli suoristimilla ja kihartimilla. Välillä käytön hiusten kuivaajaa viimeistelemään kampauksen tarrapapiljottien kanssa. Olen silti välillä huomannut katsovani Dyson Air Wrapistä tehtyjä hiusten muotoiluvideoits sillä silmällä.

Kukapa olisi maagiselta Air Wrapillä  välttynyt? Se muotoilee hiukset kuin unelma, lähes sormia napsauttamalla, ja luo hetkessä trendikkään Matilda Djerf tukan, tai 90-luvun tuuhean ja kiiltävän föönatun supermallitukan.

Air Wrapillä on myös melkoinen hintalappu. Se maksaa noin 500 euroa. En pysty mitenkään perustelemaan itselleni tuon hintaista hankintaa, varsinkaan kun en käytä välinettä kuin silloin tällöin. Enkä todellakaan halua alkaa taas tuhoamaan hiuksiani jatkuvilla lämpökäsittelyillä. RIP suoristusrauta ja kumppanit.

Revlonin One Step Styleriä on useissa videoissa ja blogiarvosteluissa kehuttu Air Wrapin veroiseksi. Tässä yksi mielenkiintoinen ja perusteellinen vertailu.

Revlonin One Step Styles maksaa murto-osan Dysonin Air Wrapista, 40 euroa. Hinta jonka olin valmis maksamaan satunnaisia hiusten kuivaus/föönaustarpeitani vastaan.

Revlonin versiossa ei tule mitään lisäosia, paketissa on ylhäällä kuvassa näkyvä harja, ei muuta. Harjassa on kaksi säätöasetusta lämmölle, sekä viileä puhallus. Johto on pitkä ja takaa harjan näppärän käsittelyn.

Harjaosa voi aluksi tuntua jättimäiseltä, mutta harja on kevyt käyttää, ja isoa harjasosaa oppii käsittelemään nopeasti.Tämä myös nopeuttaa hiusten muotoilua, eikä hiuksista tule kiharat vaan laineikkaat.

Harja pitää yllättävän kovaa meteliä.

Annan hiusten kuivua hieman ja laitan pohjalle muotoiluvaahtoa pitoa antamaan. Hiukset ovat märkänä alttiimpia vahingoittumiselle ja venymiselle, joten siksi annan niiden kuivua hieman.

Lopputulos on kuohkea, ilmava ja hiukset säilyvät muodossaan monta päivää. Uskon että harjan tullessa tutummaksi lopputulos paranee entisestään.

Revlonin One Step Styler on hyvä hankinta, varsinkin jos etsii mutkatonta ja helppokäyttöistä hiustenkuivaus työkalua. Jos haluaa vaihtoehdon jossa hiuksia ei tarvitse käsitellä lämpötyökaluilla, mutta lopputulos näyttää föönatulta, suosittelen tarrapapiljotteja.

Olen kirjoittanut tätä blogia seitsemän  vuotta! Seitsemän vuotta sitten olin rohkealla tuulella, ja päätin kokeilla jotakin uutta. Tehdä yhdestä mielessä häilyneestä ajatuksesta, haaveesta, kuvitelmasta totta. En osannut silloin kuvitellakaan mitä kaikkea tapahtuisi, ja miten blogi kasvaisi ja kehittyisi. Matkan varrella on sattunut paljon kaikenlaista.

Se mitä blogillani haluan saavuttaa, on muuttunut vuosien varrella todella paljon. Kun aluksi halusin menestyä blogillani se tarkoitti satojatuhansia lukijoita kuukaudessa, tunnettuutta, kutsuja tapahtumiin, ja bloggaamista työnä. Vertasin blogiani niihin esimerkkeihin, joita pidin menestyvinä. Jossain määrin myös tein blogia niin, kun luulin että sitä ”kuuluu tehdä”.

Koko bloggaamiseni ajan blogimaailma on ollut murroksessa, ja joka puolella toistellaan, että bloggaamisen aika on ohi. Monet mielenkiintoiset blogit ovat lopettaneet, hiipuneet pois tai siirtyneet Instagramiin tai TikTokkiin. Itselleni esimerkiksi videot eivät ole koskaan ollut luonteva formaatti, enkä ala niitä väkisin tekemään vain siksi, että muutkin tekee. Moni blogi on myös tässä ajassa kasvanut todella suuriin mittasuhteisiin ja menestynyt valtavasti.

Itse kriiseilin pitkään, ja harkitsin monta kertaa bloggaamisen lopettamista, kun menestystä ei kuulunut niillä mittapuilla, joilla silloin sitä mittasin, mutta kuten sanoin, moni asia on seitsemässä vuodessa muuttunut. Minä eniten.

Aloin inhota somen luomia kuplia, epäaitoutta ja sitä kun sanotaan paljon koko ajan eikä koskaan mietitä mitään.

Tavaroilla tai tapahtumilla ei ole itselleni juurikaan merkitystä enää. Eikä ole koskaan tainnut ollakaan. Aika on se mikä on todella arvokasta, ja kaikenlaiset kissanristiäiset eivät anna itselleni yhtään mitään takaisin. Se ei ole minulle hohdokasta. Ja kyllä, tiedän,  olen varmaan monen mielestä todella tylsä. Mutta minä rakastan olla kotona ja viettää vaan aikaa rakkaideni kanssa.

Olen tajunnut sen, että en halua tehdä bloggaamista tavoilla, joilla saattaisi menestyä laajemmin. En aio jakaa yksityiselämääni, parisuhdettani,tai asioita jotka ovat minulle yksityisiä. Saatan joskus raottaa verhoa, mutta tämä blogi ei ole päiväkirja.

Nyt mittaan menestystä sillä mitä kaikkea olen oppinut. Menestys on myös sitä, että voin käyttää ääntäni edistääkseni tärkeänä pitämiäni asioita: puhua hyvinvoinnin ja hitaamman elämän puolesta, tutustuttaa ihmisiä luonnonkosmetiikkaan, ja saada edes yhden ihmisen miettimään kosmetiikka- tai muotivalintojaan niin, että ne olisivat cruelty free. Se on minulle merkityksellistä, ja se tekee bloggaamisesta edelleen vaivan arvoista.