Some on vain kokoelma sovelluksia

Ihmettelet varmaan että miten Matthew Perryn elämäkerta ja some liittyvät toisiinsa, mutta jatka lukemista niin se selviää. (Toki yksi selvä vastaus on se, että somen sijaan meidän kaikkien kannattaisi lukea enemmän kirjoja.)

Tuntuuko sinusta ikinä siltä, että sosiaalinen media on ottanut liian ison vallan ihmisten elämässä. Tai että ihmisillä on hämärtynyt erilaiset rajat esimerkiksi ihmisten yksityisyyden suhteen somessa. Näitä ajatuksia pyörittelin eräänä iltapäivänä, ja päätin kirjoittaa niistä postauksen.

Tällä kertaa kaikki alkoi siitä, kun Matthew Perry menehtyi. Tuntui kuin koko maailma olisi menettänyt ystävän, ja niin, olisiko kukaan voinut olla enää surullisempi?

Nykyisin olemme niin tottuneet siihen, että kaikesta ilmoitetaan heti somekanavilla. Suhteista, saavutuksista, syntymistä ja niin, myös rakkaiden poismenosta. Parhaimmillaan some tarjoaa mahdollisuuden myötäelää, jakaa iloa ja surua, ja olla osa asioita jotka koskettavat suuresti. Parhaimmillaan.

Tämä tottumus on luonut lieveilmiön, jossa ihmisiltä aletaan jo odottaa kannanottoa asioihin. Kun jotakin tapahtuu, seurataan silmä kovana asianosaisten sometilejä, että koska ja miten asiaan otetaan kantaa. Näin tapahtui nytkin. Muiden Frendien, Courteneyn, Jenniferin, Lisan, Mattin ja Davidin sometilien postauksiin alkoi ilmestyä kommentteja joissa vaaditaan ja painostetaan julkaisemaan päivitys Matthewin poismenosta.

Olin järkyttynyt ja surullinen, ja kommentit tuntuivat vastenmielisiltä ja hyvin tunteettomilta. Kun ihminen kohtaa menetyksen, jota on vaikea käsitellä, ensimmäinen asia mielessä ei ole somepostaus. Sillä ei ole tilanteessa itseasiassa minkäänlaista merkitystä. Somepostaus ei ole mikään välittämisen ja rakastamisen mittari. Näissä kommenteissa alettiin myös kyseenalaistaa nimittäin sitä, että eikö asia merkitse mitään kun siitä ei postata. Mutta kyllä se on aivan päinvastoin.

Tämä ilmiö inhotti itseäni niin paljon, että se mietitytti pitkään. Ymmärrän jollakin tapaa sen, että surun tunteita halutaan jakaa, ja myötäelää. Pitäisi kuitenkin ymmärtää, että siinä missä monelle henkilöt somessa ovat hahmoja joita seurataan viihteen vuoksi, ja osittain uteliaisuudesta, he ovat ihmisiä. Kukaan somessa ei ole toisille velkaa mitään. Ei yhtäkään tykkäystä, kommenttia, ei selityksiä eikä postauksia.

Some on kokoelma sovelluksia. Ne voi poistaa puhelimesta, tai asentaa uudelleen. Mutta niillä on hyvin vähän tekemistä todellisen maailman ja oikeiden tunteiden kanssa.