Syksy saapui taas

Kesä tuntui kestävän ikuisesti, ja toisaalta se meni ohi silmän räpäyksessä. Syksy on kiistatta saapunut, vaikka onkin poikkeuksellisen lämmintä. Sen todistaa kalenteri, pimeät illat ja kellastuvat lehdet. Vuosi vuodelta pidän syksystä vähemmän. Tunnen surua kun puutarhassa mehiläisten äänet hiljenevät ja kukat lakastuvat.

Syksyllä vaatii todella työtä löytää sama fiilis kun kesällä, ja pyrin etsimään iloa ja hyvää mieltä pienen pienistäkin asioista.

Syksyssä on toki paljon kaunistakin, jos se on tällainen aurinkoinen ja kuiva, lähes kuin Gilmore Girls syksy joka tuoksuu auringolta, kanelilta ja kurpitsalta.

Syksyssä hyvää on…

…auringonkukat, ja omenapuut. Oman pihan omenat, joista tulee maailman paras omenapiirakka.

Löysin netistä vegaanisen omenapiirakan ohjeen (tämä tosin on mustikoille), joka on unelman makuinen, kuohkea, suussa sulava ja onnistuu aina. Sen oppii nopeasti ulkoa: vaahdota 100 g kasvipohjaista margariinia ja 1 dl sokeria. Yhdistä 2,5 dl jauhoja ja 1 tl leivinjauhetta. Lisää sokeri-margariiniseokseen vuorollaan jauhoja, ja 0,5 dl kauramaitoa (salaisuuteni on käyttää vaniljan makuista kauramaitoa). Lisää päälliset. Kun teen omenapiirakkaa, puristelen omenalohkoja kulhossa ja hieron niihin reilusti kanelia ja sokeria. Paista puolituntia 200 asteessa. Katso linkistä tarkempi ohje tarvittaessa :).

…puutarhan antimet. Laventeli, kesäkurpitsa, kurpitsat ja ne omenat!

…aikaiset auringonlaskut…neuletakit kesämekon päällä…
…syysmuoti…vaikka rakastan kesän vaivattomuutta, olen aina pitänyt myös syysmuodista…

…kaikki alkavat sarjauutuudet, kirjat ja viihde…

…se, että malttaa olla sisällä maalaamassa tauluja…ja tietenkin se, että voi jo alkaa suunnittelemaan ensi kevään puutarhaa.