Tarina epäonnistumisesta ja selviytymisestä

Hetki, jolloin irtisanouduin työstäni, oli todella onnellinen ja vapauttava. Päätin perustaa oman yrityksen. Kuukausi siitä kun yritykseni oli perustettu, yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä sairastui vakavasti. En ole ikinä ollut niin järkyttynyt ja ahdistunut. En voinut uskoa että se tapahtui. Miksi näin kävi ihanalle, hyvälle ihmiselle, joka on mulle niin rakas?

Hän ei halunnut, että siitä puhutaan, sanaakaan. Joten esitin, että kaikki on Ok. 

Menetimme vanhimman koiramme samaan rytäkkään. Ihana Lara kuoli sairaskohtaukseen eläinlääkärin lattialla. Mun viimeiset sanat olivat ”älä jätä mua”. Tämän jälkeen heräsin useina aamuina omaan itkuuni. 

 

Kaikki ei enää ollut ok, ja olin ihan romuna.

Yritykseni ei menestynyt niin hyvin että se olisi ollut taloudellisesti kannattavaa. Laskuja kertyi. Niitä sitten mietti öisin. Ja päivisin.

Jonain hetkinä vaan toivoin, että lakkaisin hengittämästä. Ja olin vihainen. Tuntui pahalta, ahdistavalta ja mietin miksi näiden kaikkien asioiden piti käydä. Oli vaikea allekirjoittaa sanontaa että saat mitä ansaitset. Ei se vaan mene niin.

Eräs henkilö sanoi mulle pari viikkoa sitten, että ethän sä tiedä yrittäjyydestä mitään, kun ethän sä menestynyt.

Jossain vaiheessa olisin häveten myöntänyt että en niin. Että mä epäonnistuin ja se on häpeällistä. Vaikka itseasiassa tiedän yrittäjyydestä hemmetin paljon. Samoin elämästä. Koska vaikka aluksi ajattelin että epäonnistuin kaikessa, itseasiassa selviydyin, ja opin elämästä parissa vuodessa todella paljon.

 

Opin miten tärkeää on säilyttää toivo. Opin mikä on itselleni tärkeintä elämässä.

Jokainen ihana, onnellinen hetki on eri tavalla merkityksellinen, koska jossain mielen taka-alalla tietää, että asiat voivat muuttua hetkessä päälaelleen. Minussa on häivähdys surua tai jotakin tunnetta mitä en ennen tiennyt edes olevan. 

Opin ettei aina tule seuraavaa kertaa. En halua jättää asioita tekemättä tai ihmisiä näkemättä, koska ei voi tietää mitä tapahtuu.

Tämä hetki on ainoa mikä meillä on.

Puhun näistä asioista harvoin, mutta halusin jakaa tämän koska voi olla joku, joka on vastaavassa tilanteessa. Ja ehkä tästä saa voimia tai uskoa siihen että vaikka asiat olisivat miten pahasti, ne muuttuvat paremmiksi.