Tarinat joita kerromme itsellemme

Aloitin mielessäni ”apua, kohta on syksy ja pimeää”  keskustelun jo heinäkuun lopussa. Nyt on syyskuu ja onko ikinä ollut lämpimämpää ja aurinkoisempaan syyskuuta.

Kesällä lenkeillä kammosin jo valmiiksi lähestyvää Midnight Runia. ”Mitäköhän siitäkin tulee? Kestääköhän polvi? Varmaan sataa vettä…” kuinkas sitten kävikään. Juoksu kulki itseasiassa paremmin kuin aikoihin, polvi oli niin hyvä, eikä vettäkään satanut juuri yhtään.

Varsinainen oman elämänsä ankeuttaja! Eikä nuo olleet ainoat jutut. Olin varma että olen hukannut mun mojon bloggaamiseen. Varsinkin kun hoin sitä itselleni joka päivä. 

Mitä sitten tapahtui?

Niin hauska ja upea tapahtuma kun Midnight Run onkin, ja juoksikin meni hyvin koko meidän porukalta, se jää mieleeni ihan muista syistä.

Se oli itselleni oivalluksen hetki, osoitus siitä miten paljon lauseet joita itsellemme kerromme vaikuttavat meihin.

Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, olin matkalla autossa selaillut Pinterestistä erilaisia motivaatiolauseita, ja yksi niistä tuli mieleeni heti juoksun alussa. Ja hoin sitä itselleni, huomasin miten juoksu olikin kevyttä ja kannustin itseäni. Mietin kaikkia positiivisia asioita siinä hetkessä. Sen sijaan että olisin miettinyt miksen juossut enemmän kesällä, mietin miten painotreenit ja uinti ovat vahvistaneet jalkojani. Tai miten jaksan varmasti juosta vielä seuraavankin kilometrin samaa vauhtia.

Ja siinä se vaan oli, niin kirkas oivallus siitä että meidän pään sisäiset keskustelut luovat niin ison osan todellisuuttamme.

Puhu itsellesi kuten puhuisit rakkaimmallesi, parhaalle ystävällesi, et varmasti kadu sitä ikinä.

–

During this summer I was quickly becoming this glass is always half empty kind of person.

 
Negative thoughts were all over my inner dialogue.
 
Luckily I had a sort of revelation during Midnight Running event. I had read some motivational quotes before the event, and one of those kinda popped up in my head during the run.
And I begun to feed positive thought for myself. Not only did I finish the race I was worried I couldn’t finish, I had pretty good running time!
 
And to me it was so clear proof and reminder of the fact that we are what we think. Our inner dialogue is so important. It is the key.
 
So please, talk to yourself like you talk to your loved ones. It is worth it, you are worth it!