That’s hot

That’s hot oli Paris Hiltonin hokema jossakin 00-luvun tosi tv -ohjelmassa. That’s hot on melko yksiselitteinen. Mikä on mielenkiintoista on se, miten se mikä on kuumaa, kiehtovaa ja puoleensavetävää muuttuu ajan myötä. Ainakin itselläni.

Joskus aikoinaan olisin todennut paidattoman Jason Momoan kuvasta ”that’s hot”. Tai Brad Pitt elokuvassa Intohimon tuulet. Minusta Victoria’s secretin hepenet olivat hot, kuten heidän tuoksut. Matala lanteiset farkut. Pitkät hiukset. Lenny Kravitz ja koko Are you gonna go my way video oli todellakin HOT. Tai Ville Valo Provinssirokissa. Cindy Crawford Revlonin mainoksissa.

Se mikä oli hot, oli täysin pintaa, ja perustui mielikuviin ja sen hetkisiin trendeihin ja kauneuteen, komeuteen ja fyysiseen vetovoimaan.

Onneksi ajat muuttuvat.

Uudelta that’s hot listaltani löytyisi meikitön Pamela Anderson, Don Johnson ja Kevin Costner (nimenomaan nykypäivän versiot), kirjakaupassa hengailu, levykaupat, aidot keskustelut ja liuta ihania asioita, joilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa.

On äärettömän hot, kun joku on lempeä ja kiltti. On vastustamatonta, kun joku on oma itsensä, pukeutuu miten haluaa, eikä juokse trendien perässä. Empatia on hot. Taito pitää toisista huolta on hot. On sydämen sulattavaa, kun joku pitää huolta eläimistä ja kunnioittaa heidän oikeuksiansa. Vegaanisuus on super super hot. Ulkoilun punastuttamat posket, hot. Aito nauru, katsekontakti ja läsnäolo, hot. Rauhallisuus ja hyväntahtoisuus on hot, samoin se että on kesyttänyt oman egonsa.

Välittäminen, kaikesta, that’s hot.