Virheisiin takertuminen ei kannata

Tiedätkö sen tunteen kun olet tehnyt jotakin hienoa, ja tulee se kommentti jostakin virheestä tai pikkujutusta joka ”olisi vielä voinut olla paremmin”. Ja se onnistumisen tunne alkaa kadota ja muuttaa muotoaan.

Se tunne, kun teet parhaasi, mutta se ei vaan riitä kun aina löytyy joku asia jonka olisit vielä voinut tehdä. Kun katsot peiliin, ja ohitat kaiken kauniin ja tuijotat sitä minkä koet ”kauneusvirheeksi”. Siihen monia meistä on koulusta asti opetettu, tunnistamaan virheitä, ja uskoteltu että se on tie ”täydellisyyteen”. Kauneudessa, elämässä, ihmissuhteissa ja kaikessa.

Se paine antaa vielä vähän lisää, olla enemmän, tehdä enemmän, joka voi tulla ulkopuolelta, tai sisäpuolelta.

Se on myös tie loppuun palamiseen, jatkuvaan tyytymättömyyteen ja riittämättömyyteen. Virheisiin takertuminen ja täydellisyyteen pyrkiminen ovat myrkkyä luovuudelle ja ilolle.

Muistele puolestaan hetkiä kun joku on uskonut sinuun, kannustanut sinua. Etenkin ne hetket kun joku kannustanut sinua epäonnistumisenkin keskellä, nähnyt kaiken hyvän ja kyvykkyytesi. Todennut, että virheet joita teemme, eivät määritä meitä vaan ovat osa elämää, osa kehitystä.

Huomaatko miten paljon rakentavampaa sellainen asennoituminen on? Miten paljon turvallinen ja kannustava ilmapiiri, ja ajattelumallit kannattelevat ihmistä, ja tuovat hänestä parhaat puolet esiin.

Yritä olla se ihminen, itsellesi ja muille ympärilläsi.