Vuoden 2026 trendijuttu on analogisuus

Tai sitten kyse on vain somekuplani luomasta harhasta…

Olen nähnyt todella paljon postauksia ja kaikenlaista sisältöä siitä, miten tämä 2026 vuosi on se, jolloin ihmiset viettävät vähemmän aikaa digitaalisten palveluiden parissa, ja palaavat ns. analogisuuteen. Ehkä se on kaipuuta merkityksellisten asioiden ja käsillä tekemisen pariin.

En ihmettele tätä vastaliikettä kun miettii miten esimerkiksi somepalvelut ovat täynnä AI:n luomaa sisältöä, ja lähes kaikki on nykyään digitaalisena. Jatkuva ärsykkeiden tulva, epäaitous ja algoritmit alkavat kuormittaa mieltä.

Mitä analogisuuden trendaaminen tarkoittaa? Ja siis mitä ihanaa se voikaan olla? Satun olemaan niitä ihmisiä, jotka rakastaa lukea paperikirjoja, iloitsevat postikorteista ja ostavat edelleen aikakausilehtiä paperisena.

Analogisuus voi olla jotakin käsin kosketeltavaa, itsetehtyä, persoonallista, tietoista hidastamista, inhimillistä ja epätäydellistä, sekä tietenkin vähemmän aikaa päätelaitteilla.

Tapoja lisätä analogisuutta omaan arkeen on monia:

• Paperikalenterin ja muistikirjan käyttö
• Päiväkirjan kirjoittaminen
• Kirjeiden kirjoittaminen
• Filmikuvaus ja polaroidit
• Junk journaling
• Käsityöt, puutyöt, keramiikka
• Rutiinit ilman näyttöä (aamukävely, kirjoitushetki)
• Musiikin kuuntelu cd:ltä, vinyyliltä tai kasetilta, tai langallisilla kuulokkeilla.

Itselleni nämä ovat kaikki mieluisia juttuja, joilla tuo iloa ja merkityksellisyyttä arkeen. Suosittelen kokeilemaan.

Yksi lempijuttuni on käydä vaihtareissa etsimässä suosikkimusiikkiani vinyylilevyinä. Se rauhoittaa mieltä, mutta tuntuu samalla jännittävältä kuin aarteen etsintä. Rakastan myös muistikirjoihin kirjoittelua ja junk journalingia.

Myönnän kyllä, että nautin myös elämästä diginä. Some on edelleen parhaimmillaan inspiroiva paikka, enkä näe että itse luopuisin sen käytöstä täysin.