What’s in: päiväkirjan kirjoittaminen

Kun tulee puhe päväkirjan kirjoittamisesta, sille usein hieman naureskellaan, ja sitä pidetään ehkä jopa lapsellisena. Monella on myös huonoja kokemuksia siitä, kun päiväkirjoja on joku lukenut ilman lupaa. Tämä voi viedä rohkeuden ilmaista ajatuksiaan sekä motivaation kirjoittamiselta ikuisiksi ajoiksi.

Minullekin on käynyt niin että joku on lukenut päiväkirjaani ilman lupaa, ja se vei hetkeksi halun kirjoittaa.

Olen todennut kirjoittamisen niin terapeuttiseksi, ja myös tärkeäksi luovuuteni kannalta, etten voi olla kirjoittamatta. Nautin siitä kun saan kirjoittaa ajatuksiani alas, ja se auttaa jäsentelemään tunteita ja toiveita.

Välillä kirjoitan englanniksi ja kuvittelen olevani oman elämäni Taylor Swift tai Jim Morrison. Tekstit ovat runollisia, haaveellisia ja luonnostelen niiden rinnalle kuvituksia. Muutenkin päiväkirjani ovat muuttuneet visuaalisemmiksi. Toisinaan kirjoitan suomeksi, suoraan jotakin arjen sattumusta käsitellen, jotta saan siihen tolkkua.

Joskus on kausia joilloin on niin raskaita aiheita, etten halua edes lukea tekstejäni uudelleen, joskus taas on ihana lukea vanhoja tekstejä, palata hetkeen, tai joskus myös huomata oma kasvu.

Uskon, että päiväkirjan kirjoittaminen tekee mielelle hyvää.