Hidastettu

30.7.2015 vaathe

Sohvaperuna ja reikäiset juoksuhousut

Olen niitä ihmisiä normaalien joukossa, jotka elävät korkeakulttuuria selaten huoneen pimeäessä nurkassa peiton alla Tumbleria. Niitä, jotka ottavat sen nätin selfien instaan luodakseen illuusiota elämästään, kun kerran kahdessa kuukaudessa käy baarissa. Tykkään hirveästi klikata Netflixin ”Siirry seuraavaan jaksoon”-painiketta ja mun paheisiin kuuluu suklaapatukoitten pakonomainen ostaminen.

Olen toivoton.

Teen aina välillä sen päätöksen, että ryhdistäydyn. Aloitan lenkkeilyn, luovun suklaasta ja opettelen kärsivällisyyttä vihreän teen hauduttamisessa. Hienoja päätöksiä kyllä, mutta on niin helppoa kompastua omaan typeryyteen.

1# Liikunta on epämukavaa

2# Jokainen vartalo on biikinivartalo, miksi pilata sitä kaikkea saavutettua liikunnalla

3# hmmmm…. tekosyitä riittää

Tykkään mun elämästä: teatterista, musiikista ja kuvataiteista, mutta pakko ehkä alkaa ajattelemaan sitä mahdollisuutta, että se liikuntakin vois olla ihan hyvä lisä. Laittais Topi Sahan laulamaan kuulokkeisiin ja kävelis tässä Suomen vesisateessa näitä kesäteitä.

Mun juoksupöksyissä on reikä.

P.S. Mun toinen hostmamma kertoi innoissaan, että niillä puisto siinä vieressä, jossa on hyvä kierros sellaseen tunnin lenkkiin (11km!!!!). Mulla meni maanantaina 45 minuuttia 4 km matkaan

♥ Heta

Avainsanat: #Terveys

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Terveys

29.7.2015 vaathe

Se on tosi jees – Au pair-perhe

Mun tuleva perhe ja fiiliksiä sieltä sun täältä

Tää perhe saa mun fiilikset aina ”tosi jees”-tilaan, vaikka ei olla vielä edes eletty saman katon alla. Skype lämmittää mieltä.

Tuntuu tällä hetkellä vaan oikealta ja kiitän sua Raphael, kun et mua huolinut teidän ihanaan saksalaiseen perheeseen Lontooseen. Olin vielä hyvin pettynyt kuukausi sitten, kun sain kuulla että joku poitsu valittiin mun sijasta, vaikka olittekin niin kilttejä mulle skypessä. Toivottavasti se on ihan mahti poitsu, joka tuntee Harry Potterin ja ymmärtää K-popin ja legojen päälle. ♥

Joskus pitää kuulla ”ei” ennen poutapilviä ja kesän sadekuuroja.

—

Mun perhe oli aika hassu juttu. Ne oli pieni profiili vain pienellä määrällä informaatiota ja VAIN YHDELLÄ KUVALLA. Ne oli siinä yhdessä ainoossa kuvassa kauheen mielenkiintosia ja hauskan näkösiä, että piti laittaa viesti. Se oli liian pitkä viesti, selitin ummet ja lammet ja ojanpohjukat. Sain takaisin TODELLA lyhyen viestin ja ne sanoivat vaan , että tahtoivat skypettää.

Se oli hauskaa… maksimissaan vartti naurua ja höpinää asioista. Lähinnä vitsailua muista hakijoista, jotka tahtoivat kipeästi pois kotimaastaan ja juttelivat täysissä nettikahviloissa tai osasivat vain pari fraasia englantia. Toinen siellä skypessä olleista kehui siskon laseja, jotka olivat eksyneet päähäni ja toinen nyökytteli vieressä. Ne puhuivat lapsesta ja mä hymyilin typeränä tietokoneen näytälle. Perhe tuntui kauheen oikealta.

Laitoin seuraavana aamuna sähköpostia, jossa sanoin kovaan ääneen kyllää ja kyselin rahasta ja asioista. Siinä vaiheessa en kuullut edes ”ehkää”, pelkkää arvailua, oliko perhe edes kiinnostunut minusta. Kesti kaksi maailman pisintä viikkoa pohdintaa ja itsesääliä, kunnes Kaustisen musafestivaaleilla rinteessä istuessani saan viestin, että: ”no kiinnostaisko pesti?”

KYLLÄ KIINNOSTAA!

—

Minkälainen perhe on siis kyseessä?

-kaksi äitiä

-yksi kikkarapää lapsonen

ja hauva

—

Tää on tosi jees…

P.S. Pitäis kattoa netflixistä Sense8, että pääsisin juoruamaan hostmammojen kanssa, sen suurista käänteistä.

♥ Heta

Avainsanat: #au pair

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Raha