Olen niitä ihmisiä normaalien joukossa, jotka elävät korkeakulttuuria selaten huoneen pimeäessä nurkassa peiton alla Tumbleria. Niitä, jotka ottavat sen nätin selfien instaan luodakseen illuusiota elämästään, kun kerran kahdessa kuukaudessa käy baarissa. Tykkään hirveästi klikata Netflixin ”Siirry seuraavaan jaksoon”-painiketta ja mun paheisiin kuuluu suklaapatukoitten pakonomainen ostaminen.

Olen toivoton. 

Teen aina välillä sen päätöksen, että ryhdistäydyn. Aloitan lenkkeilyn, luovun suklaasta ja opettelen kärsivällisyyttä vihreän teen hauduttamisessa. Hienoja päätöksiä kyllä, mutta on niin helppoa kompastua omaan typeryyteen. 

1# Liikunta on epämukavaa

2# Jokainen vartalo on biikinivartalo, miksi pilata sitä kaikkea saavutettua liikunnalla

3# hmmmm…. tekosyitä riittää

Tykkään mun  elämästä: teatterista, musiikista ja kuvataiteista, mutta pakko ehkä alkaa ajattelemaan sitä mahdollisuutta, että se liikuntakin vois olla ihan hyvä lisä. Laittais Topi Sahan laulamaan kuulokkeisiin ja kävelis tässä Suomen vesisateessa näitä kesäteitä. 

Mun juoksupöksyissä on reikä.

P.S. Mun  toinen hostmamma kertoi innoissaan, että niillä puisto siinä vieressä, jossa on hyvä kierros sellaseen tunnin lenkkiin (11km!!!!). Mulla meni maanantaina 45 minuuttia 4 km matkaan

♥ Heta