Vein eilen äitini ostoksille erääseen ihanaan sisustuskauppaan, jossa hän ei ollut käynyt aiemmin. Itse useita kertoja, mutta aika maltillisesti sieltä kuitenkaan mitään ostaen. Tykkään käydä siellä katselemassa, sillä sen tunnelma on jokseenkin maaginen. Kauppa ihan kuin vetäisi sisuksiinsa ja rauhallinen tunnelma klassisen musiikin siivittämänä tavarapalveluden keskellä on hämmästyttävän rauhallinen. Minulla kun on tapana ahdistua tavaramääristä, ihan jo ruokakaupassakin. Minulla ei ollut kauppaan mennessä minkäänlaisia tarpeita, ja oli tarkoitus jättää ostokset tekemättä. Mutta kas kummaa, lähdin kaupasta pois kaksi miekan terää repustani törröttäen.

Ostokset ninjavaiheeseen

Lapsellani on parhaillaan suuri ninjavaihe menossa ja meillä miekkaillaan millon milläkin. Rakastan ja arvostan puuleluja yli kaiken, joten eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä, kotituvatko miekat meille. Oli selvää, että niitä tarvitaan kaksi, sillä yksin miekkailu on äärimmäisen tylsää. Nyt meille on lapseni kanssa samismiekat ja voimme jatkaa ninjaliikkeiden harjoittelua. Ja mukavaa tietysti, että kylässä käyvien kavereidenkin kanssa voi olla yhdessä Lego Ninjagon  Zane ja Jay. Olen säilyttänyt kaikki lapseni jo leikeistä poistuneet puulelut erilliseen laatikkoon, joista osa on peruja jopa minunkin lapsuudesta. Niin tulen säästämään myös nämä miekat.

Ostokset oppimiseen

Liike vastasi myös muutama kuukausi sitten heränneeseen haaveeseen puisista kirjaimista ja numeroista. Tosin numeroita heillä ei tällä hetkellä ollut valikoimassa, mutta ah, kirjaimet. Lapsellani on herännyt erittäin suuri kiinnostus kirjaimia kohtaan ja näillä jos millä niitä on ilo harjoitella. Toivon, että jonain päivänä eteeni tulee vastaavat numerot, jotka kiinnostavat vähintään yhtä kovasti. Ja kuten jo varmasti arvaatte, aikanaan nämäkin puukirjaimet päätyvät talteen puulelujen aarrelaatikkoon.

Jotain myös minulle

Monesti ostoksilla minulle käy niin, että löydän kyllä lapselleni vaikka mitä; sitä, tätä ja tota, mutta harvoin itselleni mitään. Tai jos löydän, en raaski ostaa. Olen haaveillu suolamyllystä jo vuosia. Olen kai kuitenkin nähnyt turhuudeksi laittaa rahani sellaiseen, sillä helposti ja hyvin pärjää ilmankin. Nyt kun elämäntapanani on keto/vhh ruoka, lisään ruokaani reilusti suolaa, sillä käyttämäni raaka-aineet ovat täysin puhtaita ja suolattomia. Kehomme tarvitsee suolaa toimiakseen. Niinpä olen lisännyt esim. salaatteihini suolat sormin purkista ottamalla. Toki olisin voinut käyttää jonkinlaista lusikkaa, mutta sormilla ripottelu on selkeesti hauskempaa. Suolan ottaminen purkistani on sen sijaan hieman haastavaa. Purkin suu on kapeahko ja suolamäärän vähentyessä sormet eivät meinaa ylttää siihen mitenkään. Näin tilaisuuden tulleen, kun silmiini osui tämä täydellisen värinen puinen suolamylly, joka nyt koristaa keittiön työpöytää. Vajaassa vuorokaudessa se on ollut jo kahdesti tositoimissa ja ah, miten nautinkaan ruksuttaa sillä suolamuruja ruokaani <3

Lue myös muista viimeaikaisista shoppailuistani täältä

Rakastuin pitkiin yöpaitoihin, siis sellaisiin nilkkoihin asti oleviin, kolmisen vuotta sitten. Älä kysy, en yhtään muista miksi ja miten. Minulla oli niitä kolme, eikä aavistustakaan, missä ovat nyt. Ehkä katosivat pari vuotta sitten muutossa, sillä sittemmin olen nukkunut t-paidassa ja alushousuissa. Ennen hurahtamistani minulla oli mielikuva, että pitkä yöpaita on öisin hankala. Se kiertyy ja kääriytyy tiukaksi rullaksi ympärille. Ahistaa, nukun huonosti, kun kieritän toistamiseen itseäni vapauteen sen otteesta. Näin ei kuitenkaan ollut, ja totesin kaulasta nilkkoihin asti ulottuvan yökoltun myös mitä mainioimmaksi kotoiluasuksi. Miten ihanaa siihen on pukeutua iltaisin suihkun jälkeen. Miten ihanaa siinä on hengailla vapaapäivien pitkinä aamuina. Miten leppoisaa ja rentoa se päällä on vaan olla ja käpertyä sohvan nurkkaan teekupin kera. Juuri nämä syyt saivat minut hankkimaan niitä garderobiini uudestaan.

Ongelma ennen pitkää yöpaitaa

Niin kuin joskus shoppaillessa saattaa käydä, kävi nytkin. Etsin mustaa ja valkoista perus t-paitaa, ostin kaksi pitkää yöpaitaa. Toinen niistä oli erittäin reilussa ystävänpäivätarjouksessa, joten koin tilaisuuteni tulleen. Toinen muuten vain parin kympin alennuksessa, joten ostin senkin. Toinen käytössä, toinen pesussa. En herkästikään osta uusia vaatteita, sillä rakastan selkeyttä ja tietynlaista minimalismia. Enkä varsinkaan osta  vaan siksi, että jokin on tarjouksessa, vaan ainoastaan tarpeeseen. Jostain syystä en pidä kaksiosaisista yöasuista. Olin kärsinyt siitä, että suihkun jälkeen vetäessäni yö-t-paidan päälleni, kapasin jotain myös jaloilleni. Collegeita, verkkareita ja sellaisia housuja, joissa pääosin vietän etäpäiväni, ei enää tehnyt siinä kohtaa mieli vetää takaisin jalkaan. Pitkä yöpaita on siinäkin mielessä mahtava, että sillä saa koko kropan peittoon kerralla.

Mikä estää shoppailut?

Erityisesti viimeisen reilun kolmen vuoden aikana olen todella huonosti ostanut itselleni mitään. Edes niitä yöpaitoja, sillä minulla on ollut kiusana raskaudesta jääneet ylimääräiset 15-20 kiloa, ja haaveillut niiden katoavan. Yhden merkittävän elämänmuutoksen myötä sain valtavasti iloa ja energiaa ympärilleni, sekä viimein voimavaroja tarttua sitäkin härkää sarvista. Olen projektissani niin hyvällä matkalla, että uskalsin nämä luomukset hankkia, entisessä koossani. Ne mahtuvat jo nyt päälleni, mutta mukavuus sen kun paranee matkan edetessä. Pitkä yöpaita on ihan paras koti- ja yövaate ikinä <3

Lue myös: 

Miksi tämä blogi?