Lilyn toimitus haastoi perhebloggaajat: Miksi pidät blogia, jonka teemana on lapset?

Tykkään haasteista, kunhan ei tarvitse joka päivä olla kuvaamassa itseään facebookkiin positiivisena, arkielämässä, kiitollisena, pääalaspäin kaljaa juoden ja nakupellenä itseään Eifeltornissa kuvaten. Ajattelin siis tarttua haasteeseen, johon on omalta osaltani helppo vastata. Miksi en pitäisi blogia, jonka teemana on lapset.

Itsehän yritän kertoa blogissani meidän taipaleesta hometalon ja uuden talohankkeen kanssa, mutta siihen väkisinkin kietoutuu lapsemme, jotka ovat sanoisinko n.23 tuntia päivässä hihassa tai housunpuntissa kiinni roikkumassa kuin takiaiset vaatien ja kysellen milloin mitäkin tarpeetonta. ”Äiti mulla on jano” Äiti, anna keksi” ”Äiti, tuu pyyhkii” ”Äiti, mulle tuli pipi” ”Äiti, missä isi on” ”Äiti, millon syödään” ”Äiti, mä haluun piirtää” ”Äiti, mä en haluu enää piirtää, mä haluun pelaa” ”Äiti missä mun ukkeli on” ”Äiti, mä haluun kattoo jotain” ”Äiti, pikkubroidi sotkee leikit” ”Äiti, seiso jooko päälläsi että me ollaan tyytyväisiä nanosekunnin ajan, jooko???” Pikkubroidikin osaa sanoa sanan Äiti – ja sitä onkin sitten kiva huudella vähän joka väliin, ihan huvikseen – ja nauraa räkättää päälle kun Äiti sadannen kerran kysyy taas että mitä! Nyt joku heti tietysti miettii, että ei ne lapset nyt koko ajan ole kiinni, kyllähän ne nukkuukin välillä. Voin siihen jo etukäteen vastata, että niin nukkuu – Nukahtavat omiin sänkyihinsä kyllä, mutta nykyisin uudessa, pienessä Teletappimaassa on ollut tapana, että herään sohvalta kaikki kolme ihanuutta vierestäni aamuisin, asennosta, josta ei voi liikahtaakkaan ilman että herättää kaikki muutkin samalla. Omaa sänkyä odotellessa!

Miksi siis en kirjottaisi blogia, joka kertoo myöskin lapsista kun ne kotiäidin elämässä pääosan roolia esittävät. Harkitsin toki myös ruokablogin pitämistä, se olisi ollut helppoa. Ensimmäisellä viikolla kuvaisin makaroonilaatikon, nakkisopan, kinkkukiusauksen, valmis pinattiletut pilkottuna, kanapastan ja kaurapuuroa. Seuraavat viikot olisivatkin helppoja – Kts. edellisen viikon ruokalista. Matkabloginkin pitäminen olisi ollut helppoa kun ei tarvitsisi päivitellä kuin viiden vuoden välein kun matkalle pääsee. Olisin myös voinut valita aiheeksi päivän kuumat puheenaiheet, mutta mietin että haluaakohan joku oikeasti kuulla mitä naapurin Keijon kaiman kaverin siskonlapsen vesirokko jakselee. Jäljelle jäi siis valinta muotiblogin ja perheblogin välillä. Omistan peilin, joten hetken viikon ruokalistaa paidan rinnuksilla tuijotettuani päätin valita perheblogin.

Tunnin taas lastenlaulu konserttia teletappien huoneessa pitäneenä toimituksen kysymykseen on erittäin helppo vastata. Pidän perheblogia siksi, kun kolme niin kilttiä ja vaatimatonta lastani vie 98 % päivän ajastani. 1,98% ajasta menee talon suunnitteluun ja uusien rakennustarvikkeiden hankkimiseen lahjoituksin. 0,02 % ajasta kuluu siihen että pukeudun lähes päivittäin päivävaatteisiin ja riisun ne unille mentäessä, joskus jopa ryhdyn villiksi ja harjaan hiukseni.

Äiti kuittaa teletappimaasta, joka on viime päivät muistuttanut villiä länttä. Aamulla menemme ulos vaikka sataisi pieniä mummoja taivaalta.