Juoksijan varpaat
Varoituksen sanana tämä postaus on ei heikkohermoisille. Maraton jätti tällä kertaa jälkensä. Eipä nuo varpaat ole kauniit olleet aiemminkaan, mutta nyt yksi varvas on mustana, kahdesta lähti kynnet ja neljäs piilottelee toisen varpaan takana he(a)ngaten. Vatsani kääntyi moneen kertaan ympäri kun tänään operoin kynnet irti. Nämä lääkärileikit lähentelevät jo sietokykyni rajoja. Saas nähdä miten pärjään näiden suojattomien varpaideni kanssa. Todellinen juoksijan jalka.
Juoksin tänään pitkästä aikaa töihin 12 km. Valtava uupumus on iskenyt nyt reilu viikko maratonin jälkeen. Sykkeet ovat noin 15 lyöntiä normaalia korkeammat ja veto on ihan veks. Pitää ottaa nyt vaan iisisti ja kuunnella oloa. Huomenna ajattelin aamulla hölkätä viitisen kilometriä ennen töihin lähtöä. Katsotaan miten sujuu, ja hidastellaan sen mukaan.
Työnantaja tarjosi tänään edullisen hieronnan, ja tartuin oitis tarjoukseen. Elämäni ensimmäinen (oikeasti) hieronta, eikä takuulla viimeinen. Reidet jäivät tällä kertaa hieromatta kun jo pelkän niska-hartiaseudun jumit olivat sitä luokkaa, että koko ajan olisi saanut käytettyä niiden auki murjomiseen. Pohkeita hierottaessa sain kuulla hienovaraisen vihjailun siitä, että voisi olla ihan paikallaan varata uusi aika koko koiville.
Leppoisaa perjantaita!
Heipsis!:) Mulla on tänään ollut aikalailla ruton väsy olo, pitänee ottaa iisisti ja kävellä vaikka ajatuksena juoksuton päivä vähä ahdistaakin.. Pitäis myös yrittää tehdä lihaskuntoa enempi. Mulla on kans juoksijan varpaat, todellakin:) Hyvää viikonloppua, ihana tuo kesäinen luonto, nyt on viileämpää, mutta toivottavasti hienojen säiden ennustus pitäisi paikkansa:)
Apua, sullakin! Toivottavasti aurinko piristäisi meitä viikonloppuna. Liikunnasta tulee tietty riippuvaisuus. Se antaa niin paljon, mutta silloin jos on vetämätön olo, olisi kaikkein parasta tehdä jotain ihan muuta kuin juosta. Tämä on itselleni vaikea sisäistää!
Voi meidän varpaita. En ole tosiaan mikään varpaiden lakkailija, ne nyt vaan aina ovat mukana menossa. Nyt ensimmäistä kertaa ne ovat ilmoittaneet olemassa olostaan tänä keväänä. Ensin ilmestyi rakkoja, syynä ehkäpä uudet kengät (Adidas on mennyt leventämään Adios Boostien lestiä 🙁 ). Ja nyt sitten maraton vei parin varpaan kynnet. Huomasin ontot kynnet vasta eilen. Suorastaan ällöä! Ehkä mä selviä tästä kun tiedän, että on hengenheimolainen :).
Ai, että miten nautinkaan näistä keleistä. Metsässä tuoksuu kielot, syreenit ja tuomi. Aivan parasta aikaa, eikä viileyskään haittaa. Kiva kuitenkin jos paistaisi aurinko nyt kun ei tarvitse pariin päivään istua sisällä.