Minä ja ystäväni ennen puolikkaan starttia. Alkuviikon tyhjennyksen ja kisajännityksen takia ei tuntunut yhtään siltä, että voisin juosta enkan.

Ennen lähtöä perhosparvi mahassa ja fiilis maassa
Tässä tätä nyt tulee, luvattua kisaraporttia Helsinki Spring marathonista! Saavuimme ystäväni kanssa hyvissä ajoin kisapaikalle. Sää pohditutti kovasti itseäni. Tuuli tuntui kylmältä ja ihan viimeiseen asti mietin, että pitäisinkö takin päällä. Onneksi päädyin juoksemaan pelkällä pitkähihaisella. Puolentoista kilometrin verryttelen aikana tuli jo lämmin. Juoksimme sen 6.15 min/km keskivauhtia, ja fiilis laski entisestään. Juoksu tuntui tahmealta ja raskaalta. Ajattelin ääneen, että luoja, pitäisikö mun jaksaa kiristää 2 min/km vauhtia hetken päästä. Ei tule mitään! Vessajonot olivat niin pitkät, että jouduin jättämään käynnin väliin, pienin jälkiseurauksin :D. Söin yhden geelin varttia ennen lähtöä ja jemmasin kolme geeliä etuvarustukseen ja housujen taskuun. Spibeltin jätin kotiin, sillä se alkaa ikävästi kiipeillä ripeämmissä vauhdeissa.

Starttilaukaus muutti kaiken
Kun lähtöpamaus kajahti, laitoin musiikit korville ja kirmaisin muiden mukana matkaan. Reitti kulki hyvin tasaisia kevyenliikenteen väyliä pitkin,  ja kuten olin ounastellutkin, ei yleisöä juurikaan enää riittänyt puolimaratonlaisille. Oli siis aivan oikea valinta varata omat tsemppimusiikit korville. Jalat tuntuivat yllättäenkin kevyiltä! Siis mitä ihmettä oli tapahtunut! Jännitys oli tipotiessään. Kellotin ensimmäisen kilometrin 4.06 min/km aikaan ja seuraavat ihan samansuuntaisina. Vitosen saavutin aikaan 21.05. Edelleen tuntui todella hyvältä. Jalat kulkivat kuin unelmat ja hengityskin seurasi ihan kivasti mukana. Kymppi taittui omaan uuteen ennätysaikaan 42.30 ja vauhti tuntui todella helpolta. Aloin jo miettiä, että voisiko jopa 1.30:n alittaminen olla mahdollinen. Minulle?! Olisipa uskomatonta!

Toisella kierroksella iski väsymys ja vastatuuli
Puolimaratonreitti piti sisällään kaksi samanlaista kierrosta, joka on itselleni enemmän kuin ok. Henkisesti tuntuu helpommalta, että loppua kohden tunnen reitin, ja saan reitistä voimaa jaksaa maaliin. Kympin jälkeen alkoi kilometrivauhdit kuitenkin yksitellen hidastua. Tuuli alkoi haitata juoksua ja väsymys iskeä juoksijanaiseen. En vaan siinä vastatuulessa pystynyt enää pitämään alle 4.15 minuutin kilometrivauhteja yllä. Keskivauhti alkoi pikkuhiljaa näyttämään aiemman 4.10 min/km sijaan 4.19 min/km. Pysähdyin toisella kierroksella kaikille juomapisteille juomaan ja käytin kaikki kolme omaa High5:n isogeeliä sekä järjestäjän tarjoaman Dexalin eli otin yhteensä neljä geeliä plus yhden ennen lähtöä. Se on paljon puolikkaalle se, mutta vatsa kesti ne hyvin ja tunsin, että sain niistä lisätehoa juoksuun.

Vauhdin huumasta keskeytysajatusten kautta maaliin
18 kilometrin kohdalla näin perheeni tien laidassa odottamassa. Teki niin mieli jäädä siihen paikkaan, mutta sain heistä uskomattoman paljon voimia viimeisiin kolmeen kilometriin. Jalat alkoivat olla jo aivan tööt. Ensimmäisten 13 kilometrin itselleni tälle matkalle liian kova vauhti alkoi todellakin tuntua sykkeissä ja sitä kautta jaksamisessa. Kun loppusuora kaarsi Pukinmäen urheilukentälle, laitoin kaikki hanat auki. Maaliviivan ylitin aikaan 1.31.44, joka paransi aiempaa lokakuista Vantaan maratonilla juostua puolikkaan ennätystäni yli 3.5 minuuttia! Maalissa kuulin, että sijoituin hopealle naisten yleisessä sarjassa, enkä hävinnyt ihan kenelle tahansa vaan Laura Markovaaralle, joka voitti kilpailun aikaan 1.16.57. On vielä hieman tehtävää hänen haastamiseensa :D.

Siinä kaikessa touhotuksessa ja hieman sekavassa voinnissa, missasin palkintojen jaon. Hieman harmitti, etten päässyt yhteiskuvaan ihailemani juoksijatähden kanssa. Ja heti perään tämä hölmö kämmäsi vielä yhteiskuvan Rion olympialaisiin lähtevän Anne-Mari Hyryläisen kanssa. Alkaa olla jo ihan perussettiä, että olen kisan jälkeen niin sekaisin, että kanssani on ihan turha edes keskustella.

Superkompensaatiota odotellen Riikaan
Kotona ladatessani kisadatan Garminista connectiin, huomasin, että Garmin antaa itselleni puolimaratonin kisaennusteeksi 1.31.46 eli olin 2 sekuntia ennustetta nopeampi tänään. Aika tarkalleen sanoisinko. Garminin mittaama hapenottokykyni ja sitä kautta tekemä kisaennuste on tässä jojotellut kahden pykälän välillä. Tämä oli se huonompi ennuste, joka tänään toteutui. Nyt vaan jään odottamaan, että tekisikö superkompensaatio Riikaan tehtävänsä. Jokatapauksessa 3.15. alittaminen maratonilla kolmen viikon päästä vaikuttaisi erittäin mahdolliselta – jos kaikki menee hyvin. On tämä vaan mahtava harrastus! Miten hieno tunne onkaan fyysisesti ylittää itsensä. On tämä vain niin mun juttu, vaikka on niitä nautinnollisempiakin lenkkejä tullut heitettyä.

Kaverikuva kisan jälkeen. Olen superylpeä ystävästäni, joka myös rikkoi oman ennätyksensä.

Iloisia ja vauhdikkaita juoksuja ja enkkoja rikkovaa kisakautta jokaiselle! Kiitos kun elit hengessä mukana ja kannustit. Merkitsee minulle enemmän kuin arvaatkaan! Ja kiva jos jaksoit lukea tänne asti :).