Viikon kesäloma on takanapäin, ja olo on rentoutunut. En silti väitä, ettenkö olisi jaksanut lomailla vielä pari viikkoa pidempäänkin. Kesälomaa minulle ehti tälle vuodelle kertyä uudehkossa työpaikassa vain kaksi viikkoa. Yhden viikon pidin jo loppukeväästä ja alkukesästä pätkissä häiden ja muuton järjestelyn merkeissä.

Tämän varsinaisen lomaviikon vietimme mieheni kanssa roadtripillä. Matkan varrelle mahtui idyllinen Annapolis, turistien suosima Ocean City ja lopulta sydämeni vienyt Philadelphia. Tässä tuleekin siis hiukan tunnelmia tuolta matkalta.

Annapolis, MD

Annapolisissa olimme pysähtyneet kerran aiemminkin lounaalla ja tiesimme heti, että haluamme tulla uudestaan. Kaupungissa asuu vain noin 40 000 asukasta, mutta amerikkalaiseksi pikkupaikkakunnaksi se on yllättävän kaupunkimainen. California-nimisessä pikkukaupungissa, jossa itse asumme, ei ole keskusta-aluetta. Kaupunki vaikuttaa muutenkin enemmänkin kaupunginosalta, samoin kuin naapurikaupungit, jotka sijaitsevat aivan vierekkäin. Yhdessä risteyksessä olet Californiassa, seuraavassa jo naapurikaupunki Lexington Parkissa. Kovinkaan pitkälle ei kävellen pääse. Omalla asuinalueellamme on sentään jonkin verran jalkakäytäviä, mutta suojatiet ovat todella harvassa. Lähes kaikkialle mennään käytännössä autolla. Annapolisissa on toisin. Keskusta-alue on hyvin eurooppalaistyylinen, ja joka paikkaan pääsee kävellen. Jätimme oman automme huoltoon Annapolisin keskustan ulkopuolelle, emmekä todellakaan tarvinneet sitä ennen seuraavaan kaupunkiin siirtymistä.

Annapolis on oikeastaan hauska yhdistelmä kahta Suomen kotikaupunkiani: Tamperetta ja Hankoa. Tamperetta kaupunki muistuttaa lähinnä punatiilisten rakennustensa vuoksi – joita muuten on paljon! Jopa osa kaduista on punatiilellä päällystettyjä. Hankoa Annapolis muistuttaa mm. merellisyytensä vuoksi. Molemmat kaupungit ovat meren rannalla, ja kesäloman viettäjät käyvät aistimassa niissä idyllistä pikkukaupungin tunnelmaa. Pienet putiikit ovat pullollaan ankkurein, ravuin ja ruorein koristeltuja sisustusesineitä, ja suosituimmat ravintolat sijaitsevat keskustan satamassa.

Annapolis on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos matkustaa Marylandissa. Jo lyhyellä vierailulla voi saada pikkukaupungista paljon irti. Vierailimme myös keskustassa sijaitsevassa Naval Academyssa, laivaston korkeakoulussa. Kampusalue oli vähän muuta, mihin suomalaisissa korkeakouluissa on totuttu. Alue itsessään oli pienen kaupungin kokoinen satamineen, jalkapallokenttineen ja museoineen, mahtipontisesta päärakennuksesta puhumattakaan.

Ocean City, MD

Jos Annapolis on merellinen, niin ei sitä merta Ocean Citystäkään puutu kuten nimestäkin voi päätellä. Olimme Ocean Cityssä kaksi yötä, joka oli ainakin itselleni juuri sopiva aika. Parissa kolmessa päivässä ehti juuri sopivasti hyppiä rannan korkeissa aalloissa, syödä ravintoloissa ja rentoutua kuitenkaan vielä kyllästymättä rantabulevardilla edestakaisin suhaamiseen. Ocean Citystä tulikin pitkälti mieleen suomalaisille tutut Kanarian saarten lomakohteet. Suurin osa turisteista oli amerikkalaisia, ja tuntuikin vähän hassulta ajatella, että etelänmatkalle voi mennä omassa kotimaassaan.

Suunnittelimme alun perin viettävämme 4th of Julyn Ocean Cityssä, mutta hotellit olivat lähes täyteen varattuja. Ainoat juhlapyhänä vapaana olleet huoneet olisivat maksaneet yli 400 dollaria yöltä, joten päätimme suosiolla viettää itsenäisyyspäivän jossain muualla.

Philadephia, PA

Jätimme auton vähän Phillyn ulkopuolelle ja saavuimme keskustaan metrolla. Metrossa paikallinen valokuvaaja kertoi pitävänsä kaupungista, koska siinä on suuren kaupungin tunnelmaa pilvenpiirtäjineen ilman New Yorkin ruuhkia ja väentungosta. Vielä en ole New Yorkissa käynyt, mutta mielikuvieni perusteella valokuvaajan kuvaus tuntui varsin osuvalta. Philadelhiassa on helppo kulkea julkisilla, kävellen ja Uberilla, ja katseltavaa ja tekemistä, mutta samalla tilaa, riittää. Amerikan suurkaupunkeihin tottumattomana sain ison osan ajasta kulutettua jo pelkästään pällistelemällä kaiken suuruutta; rakennusten, suihkulähteiden, puistojen.

Keskusta-alueen lisäksi kävimme pikaisesti jokisatamassa Spruce Street Harbor Parkissa ja rantaviivaa seuraavalla kävelykadulla. Puihin ripustetut koristevalot ja riippumatot tekivät puistoalueesta suloisen ja ilmeisen suositun ajanviettopaikan. Satamassa oli myös museoituja laivoja ja sukellusvene, joihin kaikkiin pääsi sisälle. Varsinkin sukellusvene oli todella kiinnostava, vaikkei minulla ollut oikeastaan mitään ennakko-odotuksia sen suhteen.

Sukellusveneseikkailun lisäksi Phillyn parasta antia oli ehdottomasti One Liberty Observation Deck, näköalapaikka 57. kerroksen korkeudessa. Näkymä yli kaupungin oli huimaava. Korkeutta näköalapaikalla on tuplasti sen verran kuin esimerkiksi ravintola Näsinneulalla Tampereella.

4th of July

4th of Julyn, eli Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän, vietimme Philadelphiassa. En tarkkaan tiennyt, mitä päivältä odottaa, mutta sen sentään tiesin, että juhlallisuudet ovat hyvin erilaisia kuin Suomen itsenäisyyspäivänä. Aivan autenttiseen juhlatunnelmaan emme tietenkään päässeet päivää kaksin suomalaisina viettäen.

Kaupungin ydinkeskusta suljettiin liikenteeltä. Aiemmin päivällä ohjelmaan oli kuulunut mm. paraati, ja illalla keskusta-alue täyttyi ilmaiskonserttien ja ilotulituksen seuraajista. Monet olivat pukeutuneet Yhdysvaltain lipun väreihin ja kuvioihin, mutta rennosti. Ainakin tuon kokemuksen perusteella 4th of July vaikutti iloiselta ja rauhalliselta perhejuhlalta.

***

Roadtripejä ja muita lyhyempiä reissuja tulee tähän vuoden mittaan varmasti useampia. Matkakertomuksia lienee siis luvassa jatkossakin. Suunnitelmissani on kuitenkin kirjoitella myös muunlaisista teemoista, kuten autoilu-, ruoka- ja small talk -kulttuurista.