If I Were a Boy

Makoilen kevyen krapulaisena sängyssäni ja luen The Observeria. Silmiini osuu Natascha McElhonen artikkeli, jossa hän kirjoittaa sukupuolten välisestä tasa-arvosta, aiheesta, jota ei yksinkertaisesti pääse pakoon. Ei sillä, olen itsekin feministi, mutta toivoisin eläväni maailmassa jossa minun ei tarvitsisi olla feministi, koska sukupuoli olisi vain yksi biologinen tekijä muiden joukossa.

 

Jo pienille lapsille osoitetaan, että naiset ja miehet ovat jollain oleellisella tavalla erilaisia: ollessani päiväkodissa, meille järjestettiin missikisat, joissa 5-vuotiaat lapset asetettiin kauneusjärjestykseen (voitin, mutta missiurani päättyi siihen, koska 159 senttiä on liian lyhyt ollakseen kaunis). Kevätjuhlassa järjestimme sirkusshow’n jossa pojat puettiin voimamiehiksi ja tytöt napatanssijoiksi. Ala-asteella opettaja pyysi ”vahvoja poikia” kantamaan jumppasalin penkkejä – aivan kuin 9-vuotiaiden poikien ja tyttöjen voimakkuuden välillä olisi jotenkin merkittäviä eroja. Sanoin opettajalle, että tytötkin voivat olla vahvoja. Hän sanoi, ettei hän muuta väittänytkään, mutta luonnollisesti hänen käytöksensä sanoi jotain muuta… olen aina pitänyt asioiden nostelemisesta ja kantamisesta, joten minua harmittaa oikein erityisesti, että suhteellisen pienikokoisena naisena minulta yritetään usein kieltää tämä ilo!

 

McElhone kertoo artikkelissa hänen poikansa kysyneen miksi naisia kohdellaan yhä kuten jonkinlaista vähemmistöryhmää, esimerkiksi omistamalla naisille oma osio sanomalehdestä, kun hieman yli puolet maailman väestöstä on naisia? Hieman koominen esimerkki tästä on, että kirjoitan itsekin blogia sivustolle, joka on selkeästi omistettu naisille, koska miesten maailma on edelleen se standardimaailma. Naisethan on biologisesti rakennettu niin, että heitä kiinnostavat lähinnä IKEA, alennusmyynnit ja tunteista puhuminen. Naiset ja miehet ovat niin erilaisia, etteivät he voi edes virtsata samassa huoneessa. Työskentelen charity shopissa ja viime viikolla asiakas tuli kauhistuneena ilmoittamaan, että olemme vahingossa laittaneet naisten takin miesten osastolle!!!  Miettikää nyt miten hirveää olisi pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin jollei tarkoitus ole tehdä jonkunlainen ”olen androgyyni & seksikäs”-fashion statement.

 

Mietin millainen olisin, jos olisin mies, ja miksi – biologisista syistä vai yhteiskunnan vaikutuksesta? Tulen siihen lopputulokseen, että pitäisin varmaan lähinnä samoista asioista kuin mistä pidän naisenakin: vuorikiipeilystä, South Parkista, pizzasta, ginistä, pitkistä automatkoista, politiikasta puhumisesta, kahvista, Marilyn Monroesta, tanssimisesta, teatterista, puoleen päivään asti sängyssä makaamisesta, haleista ja pusuista.

Kommentit (2)
  1. Antifeministi
    19.3.2014, 16:52

    Itsehän en ymmärrä miksi nykyaikana niin aktiivisesti pyritään häivyttämään erot eri sukupuolten välillä. Miehet ja naiset ovat aina olleet erilaisia ja tulevat aina olemaankin, niin fysiikaltaan kuin luonteeltaan. Miksi näistä eroista tulisi pyrkiä tietoisesti eroon ja mikä siinä lähtökohtaisesti on edes vialla, eivätkö ihmiset saa olla erilaisia?

    Koko feminismi on käsitteenä melko mielenkiintoinen länsimaissa ja ongelmia nähdään yleisesti siellä missä niitä ei itse asiassa ole. Otetaan nyt esimerkiksi tuo lehti jossa naisille on ”oma osionsa kuin vähemmistölle”. Entäs miehet? Oliko näille raukoille ollenkaan omaa osiotansa? Eivätkö he ole siis tässä se kaltoin kohdeltu vähemmistö? Kuinka tuo sanomalehti sitten toi ilmi muussa ulkoasussaan, että koko muu lehden julkiasu oli siis miehille tarkoitettu?

    Mitä tarkoitat tuolla kun sanot kirjoittavasi blogia täällä, koska ”miesten maailma on edelleen se stantardimaailma”? Se, että eri ihmisiä kiinnostaa eri asiat tuskin on minkäänlainen epäkohta tai muutoin ongelma sukupuolten välisessä tasa-arvossa. Tiedän, että varmasti tarkoitit vitsiksi nuo IKEA- jutut yms. vaikkakin vailla todellisuuspohjaa ne eivät ole. Jokainen ihminen saa syntyessään geneettisen koodin joka määrää paitsi pitkälti ihmisen ulkoisen olemuksen niin vaikuttaa myös todella paljon mielenkiinnon kohteisiin vaikkakin kulttuurilla ja kasvatuksella on osansa. Mikäli olisit syntynyt miehenä niin toki voisit pitää juurikin noista samoista lempiasioistasi. Toteaisin vain että todennäköisyydet tähän ovat häviävän pienet. Tuollaista pohtiessa täytyy pitää mielessä se, että todennäköisesti koko aiempi elämäsi olisi ollut huomattavasti erilainen. Sinulla olisi erilainen ystäväpiiri ja kasvatus, olisit käynyt elämässäsi eri paikoissa ja saanut erilaisia kokemuksia ja kokisit erilaiset kulttuuriset paineet kehittyä tiettyyn suuntaan. Myöskin psykologisesti reagoisit näihin kaikkiin eri tavoin. Mietipä mitä tahansa suurta kokemusta tai ystävyyssuhdetta, jonka käsität vaikutaneen siihen minkälainen olisit ihmisenä. Entäpä jos olisit vaikka aaamulla liukastunut banaaninkuoreen ja tuo olisi jäänyt tapahtumatta, kuinka monta muuta asiaa olisi mennyt samalla täysin uusiksi?

    Itse määrittelisin asenteeni anti-feministiksi. Tämä ei tarkoita, että olisin misogynisti tai sovinisti vaan olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että Länsimaissa feminismi on jo pitkään enemmänkin ollut luomassa ongelmia kuin ratkaissut niitä ja ohjannut yhteiskuntaa kohti parempaa. Ruotsissa ollaankin menty jo joissakin päiväkodeissa tuohon malliin, jota sinäkin rivienvälistä luettuna näkyisit kaipaavan Suomeenkin. Eli siis lapset kasvatetaan sukupuolineutraalissa ympäristössä. Itseäni ainakin käy sääliksi varsinkin tällaisen kasvatuksen saaneet nuoret miehet. Vaikka naiset ovat kuinka tietoisesti feministisiä ja tasa-arvon kannattajia he kiinnittävät silti huomiota miehessä pitkälti samoihin seikkoihin kuin satoja tai jopa tuhansia vuosia sitten. Sosiaalinen status, hyvä ulkonäkö (=hyvät geenit tuleville lapsille) sekä kenties tärkein seikka jonka voi aika hyvin tiivistää itsevarmaan olemukseen ovat asioita, jotka luovat raakaa seksuaalista vetovoimaa ja joita naiset ihailevat edelleen miehessä. Tämä asia tulee luultavasti säilymään tästä ikuisuuteen. Sukupuolineutraalin kasvatuksen saaneista tulee miehiksi kasvaessaan naisille kaveripoikia. Miehiä, jotka ovat todella mukavia ja kivoja ja paperilla jokaiselle naiselle hyvä valinta. Kuitenkin näitä miehiä tavatessaan naiset vain usein joutuvat toteamaan että ”sitä tiettyä kipinää” ei löytynyt. Oman näkemykseni mukaan vetovoima miehen ja naisen välille syntyy juurikin noista eroista. Miehet siis tuntevat vetoa naisellisiin naisiin ja naiset tuntevat vetoa miehekkäisiin miehiin.

    Tästä päästään sitten toiseen ongelmaan jota feminismi aiheuttaa. Varmaankin itse haluat ajatella itseäsi ainoastaan tasa-arvon kannattajana, jolla ei voi olla minkäänlaisia negatiivisia seurauksia. Ongelma vain on, että haluat parantaa pelkästään naisten asemaa. Feministit käyttävät miehiä lähtökohtanaan vertauksessa siinä, mitä heidän pitäisi saavuttaa. Miehet nähdään siis jonkinlaisina sortajina jotka ovat saattaneet naiset alistettuun asemaan tai muilla tavoin näkevän heidät alempiarvoisena. Heidän uskotaan kohtelevan naisia jotenkin huonommin ja epätasa-arvoisemmin kuin miehiä. Mikäli näin ei olisi niin niin mikä edes on koko feminismin pointti?

    Ja ongelma sitten tässä kohtaa on se, että kuinka muodostat miehenä rakastavan ja ymmärtävän suhteen naisen kanssa, joka niin kovasti tekee töitä todistaakseen koko muulle maailmalle että on vähintäänkin yhtä hyvä kaikessa kuin mies eikä edes loppupeleissä miestä tarvitse mihinkään? Paljon parempi vaihtoehto parisuhteelle olisikin vain kunnioittaa sukupuolten välisiä eroja ja nauttia niistä ja pyrkiä tätä kautta hyötymään toistensa erilaisista vahvuuksista. Sukupuolirooleissa ei todellakaan ole mitään vikaa.

    1. ”Ongelma vain on, että haluat parantaa pelkästään naisten asemaa.”

      Tämä ei ole missään nimessä totta, enkä missään ole näin sanonut. Se, että on kiinnostunut naisten oikeuksista ja kirjoittaa niistä ei tietenkään tarkoita ettei olisi kiinnostunut miesten oikeuksista. Ehdottomasti yhteiskunnassa on paljon miessyrjintää: mutta usein tämäkin johtaa juurensa naisvihaan. Miehillä on esimerkiksi velvollisuus maanpuolustukseen ja äidit voittavat useammin huoltajuuskiistat – tämä johtuu siitä, että miesten kuuluisi edelleen olla vahvoja, miehekkäitä ja maskuliinisia eikä heille sallita feminiinisiä, hoivaavia ja ”heikkoja” piirteitä. En koe, että miehet ovat ”sortajia” – ongelma on yhteiskunnan rakenteissa ja sekä miehet että naiset käyttäytyvät näiden rakenteiden mukaan!

      Ikävää että jotkut näkevät tasa-arvon kannattamisen vieläkin miesvihana. Itse kannatan joustavuutta sukupuolirooleihin ja sitä, että kenenkään ei tarvitse käyttäytyä tietyllä tavalla vain siksi että sattuu olemaan mies tai nainen. Tietysti miesten ja naisten välillä on biologisia eroja, mutta erot yksilöiden välillä ovat ihan yhtä suuria! Esimerkiksi se, että miehet eivät meikkaa ja naiset meikkaavat (yleensä) ei ole mitenkään geneettiseen koodiin rakennettu – molemmilla on tarve vaikuttaa ja koreilla. Yleensä eläinmaailmassahan juuri uros on se joka koreilee ulkonäöllään!

      Mikä tulee parisuhteeseen ja rakkauteen, uskon että se, että on kunnianhimoinen ja osaa pitää huolta itsestään ei estä terveen parisuhteen muodostamista.

      Sukupuolirooleissa on vikaa niin kauan kuin ne rajoittavat yksilön mahdollisuutta toteuttaa itseään yhteiskunnassa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *