Ihana omenapaistos, vaikka kekrikemuihin

Hyvää ruokaa

Sain jokin aika sitten sähköpostiini viestin, jossa etsittiin maittavimpia reseptejä syksyn kekrikemuihin. Talonpoikaiskulttuurisäätiö on jo usean vuoden ajan edistänyt kekrin viettoa modernina syys- ja sadonkorjuujuhlana, joka tuo valoa ja piristystä juhlattoman syksyn arkeen. Osallistunkin siis tällä reseptillä Talonpoikaiskulttuurisäätiön reseptikilpailuun.

Mitkä ihmeen kekrikemut?

Kekri on vanha suomalainen syys- ja sadonkorjuujuhla, jonka ytimen muodostavat luonnollinen vuodenkierto, hyvä ruoka ja yhteisöllisyys. Kekrin aika alkaa Mikkelinpäivänä (29.9) ja jatkuu Pyhäinpäivään saakka. Entisaikaan kekrin aika koitti, kun syksyn työt oli tehty ja oli aika nauttia uuden sadon antimista ja juomista. Notkuvien pöytien herkut kokosivat yhteen koko yhteisön.

Kekrillä ja amerikkalaisella halloweenilla on yhteiset juuret.

Monille halloweenin keskeisille elementeille, kuten naamioitumis- ja kiertämisperinteille, on vastineensa myös perinteisessä kekrissä. Ennen oli esimerkiksi tapana, että nuoret pukeutuivat kekripukeiksi ja kekrittäreiksi, jotka kiersivät talosta taloon pyytäen kestitystä. Jos tarjoilua ei talosta meinannut irrota saattoivat vierailijat uhata uunin rikkomisella. Lisäksi liikkeellä uskottiin olevan näkymättömiä vainajahenkiä. Levottomia ja pahantahtoisia henkiä karkotettiin polttamalla tulia.

Halloween kurpitsan kotoinen vastine onkin kitupiikki, eli koverretun nauriin sisälle asetettu palava tikku.

Meillä ei ole koskaan vietetty kekriä, kuin ei myöskään halloweenia. Tämä vuosi oli ensimmäinen, kun hieman innostuin tekemään syötäviä halloween herkkuja lapsille. Kaiverrettu kurpitsa löytyy (nyt jo aika surkean näköisenä) tuolta ulkoa, mutta muuten halloween ei koristeina tai muuna meillä tänäkään vuonna näkynyt/näy.

Kekri kuulostaakin itselleni sopivalta juhlalta. Pöytä täyteen syksyisiä herkkuja; sienistä, kurpitsoista, juureksista, omenoista, luumuista, metsän marjoista, "viljoista"... Ja notkuvan pöydän ympärille paljon ihmisiä. Ehkä vielä joku vuosi pääsen sadonkorjuujuhliin.

Itse voisin tuoda tuohon juhlapöytään jälkiruoaksi, vaikka näitä omenapaistoksia. Tässä paistoksessa pehmeät ja mehukkaat omenapalat ovat kuoren/taikinan alla piilossa. Omassa paistoksessani taikinaa ja makeutta on reilusti. Tähän paistokseen sopii muuten loistavasti suomalainen mehukas Lobo-omena.

Taikina kannattaa tehdä ennakkoon, vaikka päivää tai kahta ennen ja laittaa jääkaappiin odottamaan. Tämä taikina kestää myös pakastamisen. Kun taikina on valmiina, valmistuu paistos nopeasti. Itse en jaksa taikinaa kaulia, vaan leikkaan sen yleensä paloiksi ja asettelen omenapalojen päälle. Sitten uuniin puoleksi tunniksi ja herkuttelemaan.

Tiedot kekristä otettu Kekri.fi sivulta, sekä Talonpoikaiskulttuurisäätiö.fi sivulta.

Omenapaistos (korkeareunainen piirakkavuoka)

Taikina:

  • 150g voita
  • 1 1/2 dl sokeria
  • 1 luomu kananmuna
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1/2 tl jauhettua kardemummaa

"Täyte"/ pohjalle:

  • 700g omenoita (noin litra omenapaloja)
  • 1 dl sokeria
  • 2 tl jauhettua kanelia
  • 1 rkl voita vuoan voiteluun
  1. Tee ensin taikina.
  2. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon kananmuna.
  3. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita nuolijalla voi-sokerivaahdon joukkoon. Sekoita taikina lopuksi käsin tasaiseksi, mutta älä vaivaa liikaa.
  4. Kääri taikina kelmun sisään. Laita kylmään kahdeksi tunniksi tai vaikka yön yli.
  5. (Kuori ja) pilko omenat, joista on poistettu siemenkota, noin 2x2 cm paloiksi.
  6. Sekoita omenapalojen joukkoon sokeri ja kaneli.
  7. Kaada omenapalat voideltuun piirakkavuokaan. Leikkaa ja asettele taikina omenapalojen päälle.
  8. Paista uunissa 180 asteessa noin 30 minuuttia. Tarjoile vaniljajäätelön kanssa.

 

 

Hyvää ruokaa

INSTAGRAM

 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.