Kuka saa puhua sijoittamisesta?

IMG_6191.JPG

”Kun naistenlehdissä aletaan puhua sijoittamisesta, on kupla lähellä.” Kuulostaako tutulta? Omaan korvaani olen kuullut tämän disautuksen liian monta kertaa.

Ylläoleva kuva on otettu syyskuisilla Sijoittaja 2018 -messuilta. Kuvassa paistattelevat kukitettuina Vuoden Sijoittaja -kilpailun kolmen kärki; minä, Kyösti Kakkonen ja Aki Pyysing. Voiton nappasi Aki Pyysig ja hyvä niin.

Kun sain keväällä kuulla olevani ehdolla Alma Talentin ja Nordnetin Vuoden Sijoittaja –kilpailussa, olin tietenkin valtavan iloinen. Ehdokkaiden joukossa oli kokeneita meklareita, pitkän linjan sijoittajia ja meitä nuoremman polven bloggareita. Otos tuntui monipuoliselta ja antoi hyvän kuvan siitä, kuinka monenlaisista lähtökohdista sijoittamista voi harjoittaa.

Kun ehdokkaat, kilpailun järjestäjät ja sidosryhmät alkoivat tiedottaa Vuoden Sijoittaja –kilpailusta, alkoi tämän kandidaatin hymy hyytyä. Twitterin irvileuat kyselivät ehdokkaiden näyttöjen perään ja kritiikistä sai sen käsityksen, että sijoittajan roolissa voi mediassa esiintyä vain, jos sijoitussalkun arvo liikkuu miljoonissa. Että jo on aikoihin eletty kun kaikenmaailman lottotytötkin tällaisissa kisoissa ovat ehdolla.  

Samaan aikaan ”sijoitusskenessä” on muodikasta olla huolissaan siitä, kuinka 87 miljardia euroa kotitalouksien varoja makaa tuottamattomina tileillä. ”Miten nämä hölmöt patjanväliin säästäjät eivät tajua laittaa rahojaan kasvamaan? En nyt ihan ymmärrä. Halutaanko meidät suomalaiset sijoittamaan vai ei? Kun itse mietin sijoittajaesikuviani, ovat he aika samanlaisessa tilanteessa kuin minäkin; palkkatuloistaan sijoittavia taviksia. On selvää, että heihin minun on helpompi samastua kuin miljoonia tai miljardeja pyöritteleviin vuorineuvoksiin.

Minulla on hyvä itsetunto ja olin vähän yllättynyt itsekin, että annoin näiden nettihuutelijoiden mäkätyksen mennä ihon alle. Kilpailun voittaja valittiin nettiäänestyksellä, enkä oikein uskaltanut aktiivisesti kampanjoida instagram-seuraajilleni, sillä pelkäsin, että voisin suuren seuraajamääräni takia voittaa. Ajattelin, että se olisi kiusallista, kun olen kuitenkin vielä aika uusi kasvo tässä sijoitusmaailmassa, eikä bloggaamisenikaan ole niin säännöllistä kuin monella muulla ehdokkaalla. Helpotus olikin suuri, kun Aki Pyysing palkittiin voittajana. ”Hän käy kuitenkin aktiivista keskustelua sijoittamisesta twitterissä ja julkaisee viikottaista sijoitusblogia” ajattelin, ja menin juuri siihen rooliin johon keskustelupalstahuutelijat olivat minua laittamassakin.

Syyskuussa silmiini osui toinenkin hermojani koetellut tapaus twitterissä. Kauppalehden toimittaja Olli Herrala ja Hypon pääekonomisti Juhana Brotherus naureskelivat sille, että taksikuskitkin puhuvat asuntosijoittamisesta. Päivitykset keräsivät paljon tykkäyksiä ja ilakoivia kommentteja siitä, kuinka silloin on oikea aika myydä kaikki osakkeet pois, kun taksikuskitkin alkavat antaa sijoitusvinkkejä. Kyseessä on Brotheruksen mukaan taksikuski-indeksi. Ilmeisesti se on sama kuin naistenlehti-indeksi. Siis juurikin se, että kun naistenlehdissä jaetaan muotivinkkien ohella tietoa sijoittamisesta, on kupla lähellä.
 

twitter_taksikuski_indeksi.png

Hohhoijaa, sanon minä! En voi olla miettimättä mikäköhän näiden herrasmiesten mielestä olisi sitten sopiva ammatti asuntosijoittamiseen. Lotto-tyttö? Ex-salkkaritähti? Teatteritaiteen maisteri? Yrittäjä? Kotiäiti? Kelpaako näistä mikään vai onko sittenkin haettava Kauppikseen, jotta saa vähän selkänojaa rahahommiin? Jos disautellaan taksikuskien tai naistenlehtiä lukevien sijoitusintoa, on ihan turha itkeä sen perään että Suomessa ei ole kansankapitalismia ja että sijoittaminen nähdään edelleen rikkaiden ja eliitin hommana.

Vuosikausia Suomeen on kaipailtu muiden Pohjoismaiden kaltaista sijoitustiliä, tai muuta sijoittamiseen kannustavaa porkkanaa. Ajatuksena on innostaa kaikki suomalaiset kasvattamaan varallisuuttaan. Kun osakesäätötilin tulosta vihdoin elokuussa hallituksen toimesta uutisoitiin, alkoi Twitterissä ja Facebookin sijoitusaiheisissa keskusteluryhmissä armoton itku siitä, miten kukaan voi hyötyä lakiuudistuksesta, kun sijoitussäästötilille voi ostaa osakkeita vain 50 000 euron arvosta. Että kenellä edes on niin pieni salkku, että se mahtuisi tuolle tilille?!

Tässä yhteydessä lienee hyvä mainita, että keskimääräisen sijoitussalkun koko on Nordnetin asiakkaiden keskuudessa noin 25 000 € ja mediaani Tilastokeskuksen vuonna 2016 tekemän Kotiatalouksien varallisuus –selvityksen mukaan on noin 5680 euroa.

Samaan aikaan vasemmistopuolueet käyttivät hyvin toisenlaista retoriikkaa. Osakesäästötiliä kritisoitiin, sillä ”kenellä suomalaisella muka on 50 000 euroa sijoittaa osakkeisiin.” Ikään kuin tilistä hyötyisi vasta kun on koko summa koossa. Molemmissa narratiiveissa mentiin metsään ja pahasti. Ovatko kaikki sellaiset uudistukset huonoja, joista juuri minä en maksimaalisesti hyödy? Olipa niiden omien sijoitusten arvo sitten sata tai satamiljoonaa euroa, hyötyisivät osakesäästötilistä kaikki sijoittajat viiteenkymmenen tuhanteen euroon asti. Ja minusta se on hyvä asia. 

Välillä tuntuu, että rahasta ja sijoittamisesta puhuminen alkaa olla jo ihan normaalia. Mutta välillä kyllä tulee näitä takaiskuja, jolloin tuntuu, että elänkin vain jossain kulpassani, jossa kaikki on paremmin. Jossa rahasta puhuminen on ihan samanlaista, kuin vaikka työstressistä tai univelasta puhuminen – tavallista kuulumisten vaihtoa.

Ehkä tämä on myös sukupolvikysymys. Esimerkiksi Julia Thuren, Merja Mähkä, Stefan Jakkola ja Jamilla Heiskanen ovat puhuneet omista rahoistaan ja sijoituksistaan tosi avoimesti. Uskon, että homma menee koko ajan parempaan suuntaan. Itse olen ehdottomasti avoimuuden kannalla ja sitä mieltä, että kaikenkokoisista sijoituksista pitää puhua ylpeästi. Ja aion ehdottomasti jatkaa rahasta paasaamista myös jatkossa! Ensi viikolla onkin yksi vuoden kohokohdista, kun verotiedot julkaistaan. Jostain syystä marraskuun ensimmäisestä puhutaan usein negatiivisesti kateuspäivänä. Itse olen aina ajatellut päivän ihan toisin, minulle se on motivaatiopäivä. On kiva nähdä, kuinka muut samoja hommia paiskivat tyypit tienaavat ja asettaa itselleni tavoitteita päästäkseni samoihin ansioihin. Loppuviikosta lupaankin paljastaa, kuinka systemaattisesti olen tulojani pyrkinyt kasvattamaan ja miten olen siinä onnistunut. 

 

<3 Jasmin  

Kommentit (2)
  1. Tosi hyvä kirjoitus! Löysin äskettäin ensimmäistä kertaa blogiisi. Olen itse aloittanut noin 2 vuotta sitten asp-säästämisen sekä rahaston vuosi sitten. Opiskelen vielä amk:ssa ja tuloni ovat pienet, mutta en anna sen haitata. Parempi se on pieni pala kerrallaan, kun ei lainkaan.

  2. Tosi hyvä kirjoitus! Nimenomaan kaiken kansanhan (lue: tavallisten ihmisten, kuten taksikuskien) tässä pitäisi osata säästää ja sijoittaa, jotta tulisi mahdollisimman suuri hyöty. Sitä tosiaan luulee, että rahasta voisi puhua vaan rahana, mutta sitten aina välillä herää ihmisten yllättäviin arvolatauksiin. 

    Hauskaa myös lukea tämä, kun juuri satuin omaan blogiin kirjoittamaan kateuden vaikutuksesta rahakeskusteluun. Tätä kateuspäivän ajankohtaisuutta en tajunnutkaan!  

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *