Näin meillä nukutaan

Aaah, vauva nukkuu ja pääsen vihdoin kirjoittamaan blogia. Nyt kymmenen kuukauden iässä vauva on valveillaollessaan varsin seurallinen ja kaipaa leikkikaveria tai kävelytystä tämän tästä.

Uni. Se on yksi tärkeimmistä asioista ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Ja se on myös yksi yleisimmistä puheenaiheista lapsiperheiden keskuudessa. Itsekin kysyn usein uusilta vauvaperhetutuilta ensimmäisenä ”miten teillä nukutaan?”.  Jos aiemmin kirjoitin, etten ollut suunnitellut äitiyttäni tai sen ”suorittamista” etukäteen, niin muistuipa mieleeni yksi asia jota todentotta suunnittelin. Ja se on nukkuminen.

Etukäteen olin kuullut tarinoita, kuinka vastasyntynyt vauva vaan nukkuu. Että sitten ehtii katsoa Netflixin valikoiman läpi ja jopa vähän tylsistyä. Suunnittelin, että näin on sitten meilläkin, ja jätinpä vähän myös to do –listaa äitiyslomaa varten. Jospa sitä järjestelisi kaapit, lueskelisi pari kirjaa ja bloggailisi äitiyslomalla.

Toisin kävi. En nyt muista kuinka vauva nukkui ihan ensimmäiset viikkonsa, mutta melko pian päikkäreitä nukuttiin vain yhden unisyklin verran, 45 minuuttia kerrallaan. Usein tätä edelsi kahdenkymmenen minuutin vaunujen hytkytys parvekkeella. Niinpä vauvan lopulta nukahdettua piti ensin tasata omaa sykettä ja toipua nukutusruljanssista. Kun vihdoin itse olisin ollut saamassa unen päästä kiinni, kiekasikin vauva vaunuista herätyksen merkiksi.

Myös yöunien osalta olin suunnitellut hieman toisenlaista arkea. Olinhan itse vauvana vedelleyt alusta asti täysiä öitä ja antanut vanhempienikin nukkua. Adil on äitinsä tavoin omannut alusta asti hyvän ruokahalun, mutta toisin kuin minä, hän ei ole pysynyt kylläisenä läpi yön, vaan tankkaillut lisää maitoa kolmen tunnin välein. Ajattelin, että tämä varmasti muuttuu kunhan rintamaidon oheen tulee muutakin mutusteltavaa. Noh, nyt on mutusteltu täysipainoisia aterioita ja iltapuuroja jo neljän kuukaudena ajan, ja huomattu että eivät ne totutut tavat itsestään muutu.

Kaltaisellani optimistilla on toki vielä valoa tunnelin päässä. Vauva on tähän saakka nukkunut sivuvaunussa sänkyymme kiinnitettynä. Se on ollut superhelppo ratkaisu, kun itse ei tarvitse nousta sängystä vauvaa imettääkseen tai rauhoittaakseen. Lähellä olemisella on kuitenkin myös varjopuolensa. Äidin äänet, tuoksu ja olemus muistuttavat myös maidon olemassaolosta ja ehkä näitä palveluksia kaipaa useammin, kuin tarvitseekaan. Niinpä minulla onkin valtavat odotukset sen varalle, että uusi pinnasänky saadaan kasattua ja vauva siirrettyä vähän kauemmas. Oletan tietenkin että kaikki muuttuu hetkessä.

Etukäteen olin suunnitellut pitävämme vauvalle unikoulun heti kuin mahdollista. Mutta niin vaan ne äitiyshormonit pehmensivät meikäläisen pään. Aina välillä huonon yön jälkeen suunnittelen unikoulun aloittamista heti, mutta illan tullen on mieli muuttunut, sillä ”hellanlettas, meidän pienelle pullamössölle voi tulla paha mieli, jos hän ei saa tankata aina kun hauaa – vakka yöt läpeensä”.

Ehkä ajattelisin toisin, jos olisin erityisen väsynyt, mutta en ei ole. Unenpuute tulee esiin lähinnä satunnaisessa hajamielisyydessä ja siinä etten koe olevani yhtä terävä kuin tavallisesti. Fiilis on muuten normaali, mutta luovuus ja uudet ideat eivät löydä tietään aivoihini. Toki välillä on yksittäisiä päiviä, jolloin yöunille pääsyä odottaa jo aamusta asti, mutta pääsääntöisesti olen tuntenut oloni melko pirteäksi. Senkään takia, yösyöpöttelyn lepsua linjaa ei ole ollut pakolista muuttaa. Asiaan vaikuttaa varmasti se, että usein aamuisin vauva ja mieheni nousevat aamupallalle yhdessä, kun taas minä käännän kylkeä ja jään jatkamaan uniani.

Onneksi uniasioissamme on paljon myös positiivista. Yösyöpöttelyjen jälkeen sekä minä että vauva nukahdamme heti takaisin unillemme, eikä lasta tarvitse yöllä nukuttaa takaisin uneen. Itse asiassa häntä hyvin harvoin tarvitsee muutoinkaan nukuttaa. Nykyään niin päikkäreille kuin iltaunillekin simahdetaan omaan sänkyyn varsin helposti ja itsenäisesti. Olen lueskellut kyllästymiseen saakka erilaisia nukahtamisvinkkejä ja tuntuu että jokaiselle vauvalle toimii vähän eri jutut. Voisinkin laittaa myös oman lusikkani samaiseen soppaan ja kirjoittaa huomenna blogiin oman tiemme tähän itsestään nukahtamisen tilanteeseen. Luvassa on nimittäin pitkä ja vaiherikas sepustus. Itk ettäminen ei ole sopinut meille, vaan kyseessä on ollut pehmeä ja hellä tie syliin nukuttamisesta siihen, että vauva nukahtaa itse omaan sänkyyn. <3

Vauva on nukkunut ensimmäiset 10kk sivuvaunussa. Sänkymme alla näkyy uusi suurempi pinnis kokoamista vaille valmiina. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *