Nelikymppisenä eläkkeelle? Ei kiitos!

Kuva_lilyyn.png

 

Netti tursuaa nykyään sijoitusblogeja, joissa kilpaillaan siitä, kuka pystyy elämään kaikkein askeettisimmin. Tarkoituksena on säästää ja sijoittaa mahdollisimman suuri osa omista tuloista, jotta pääsisi eläköitymään mahdollisimman varhain. Myös media on tarttunut tähän aiheeseen ja viimeisin juttu löytyy päivän Helsingin Sanomista. Siinä vasta ammattiin opiskeleva parikymppinen Alisa kertoo suunnitelmistaan elköityä reilun kymmenen vuoden kuluttua, sillä hän ”haluaa tehdä asioita jotka tuottavat hänelle mielihyvää”.

En voi olla miettimättä, mistä mielikuva työelämän ankeudesta johtaa juurensa. On melko huolestuttavaa, että jo koulun penkillä odotetaan kauhulla viidenkymmenenvuoden oravanpyörää, jonka pelätään olevan pelkkää kärsimystä.

Minultakin kysytään usein miksi sijoitan ja mikä tavoitteeni varallisuuden kasvattamisessa on. Kun vastaan havittelevani ”vain” turvallisuuden tunnetta, on kuulija usein pettynyt. Nykyään on paljon mehevämpää haaveilla vapaaherran elämästä riippumatossa ja varhaisesta eläköitymisestä.

Minulle on ollut haastavaa ymmärtää, miksi työnteon koetaan rajoittavan muuta elämää. Ikään kuin nämä kaksi nyt edes olisivat millään lailla erillisiä elämiä. Eikö kannattaisi pyrkiä siihen, että työ on kivaa muulloinkin kuin palkkapäivänä? Silloin ei tarvitse laskea minuutteja työpäivän loppuun tai odotella 70-vuotiaaksi ennen kuin pääsee nauttimaan.  

Älkää ymmärtäkö väärin, ei kaikkien ole pakko olla työnarkomaaneja ja kyllä lomailusta saa haaveilla. Kukapa niin ei tekisi.  Ja sehän on ainoastaan positiivista, että tarkastelee omaa kulutuskäyttäytymistään ja sijoittaa säästönsä tuottavasti tulevaisuuden varalle. Viime aikoina olen vaan yhä useammin ihmetellyt, mikä siinä työn tekemisessä nähdään niin negatiivisena. Varsinkin kun nykyään työelämä joustaa enemmän kuin ennen. Halutessaan voi vaihtaa työpaikkaa tiuhaankin ja uudelleen kouluttautuminen on Suomessa melkein kaikilla aloilla maksutonta.  Pätkätyöt ja projektiluontoisuus ne vasta tavanomaisia ovatkin. Duunin ei tarvitse olla oravanpyörää vaan aika moni tuntuu nykyään myös luovan itse itselleen mieluisan työpaletin.  

Mitä pidemmälle tätä postausta kirjoitan, sitä enemmän tekee mieli naputtaa disclaimereita. Kuka minä olen sanomaan kuinka muiden tulisi elämänsä elää. FIRE-ilmiössä (financial independence, retire early) on paljon hyvääkin. Taloudellinen riippumattomuus helpottaa uudelleen kouluttautumista ja mahdollistaa huonosta parisuhteesta luopumisen. Ehkä se, mitä yritän sanoa on se, että miksi niin monesti asiat vedetään överiksi. Ei taloudellisen riippumattomuuden ja työelämän tarvitse sulkea toisiaan pois. Eikä taloudelliseen riippumattomuuteen tarvitse olla niin kova kiire, että on pakko asua soluasunnossa, saada itselleen burnoutti päällekkäisistä duuneista, jotta nelikymppisenä voisi alkaa nauttia matkasta. Eikö juuri tuo sit kun -elämässä kituuttaminen ole se oravanpyörä, josta alunperinkin haluttiin pois? 

Olisi todella mielenkiinosita kuulla, mitä te muut ajattelette työelämästä. Onko duuni pakollinen paha, teetkö aina työtäs laulellen, vai jotain siltä väliltä?

Kommentit (20)
  1. Tässä on niin paljon sellaista, jonka voin tavoittaa ja josta olen samaa mieltä. Muutenkin kuin taloudellisesta näkökulmasta. Ensinnäkin vierastan aina jotenkin sellaista ehdottomuutta, ja usein ääripäät ja musta-valkoisuus eivät vain toimi eivätkä tee välttämättä hyvää ihmisellekään. On sitten kyse syömisestä, lapsen kasvatuksesta tai rahankäytöstä. Tai melkein mistä vain.
     
    Siinä, että pystyy olla tuomitsematta muita ja muiden valintoja, on myös sitä mielen joustavuutta, että näkee vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Tärkeintä on löytää, mitkä sopivat itselle, ja ymmärtää, että toinen voi hyvin toiselle sopii toinen.
     
    Lisäksi itse ajattelen, että elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Ei kannata antaa sen mennä ohi odotellessa. Olen itse yliopistokoulutettu ja valinnut matalapalkkaisen työn lastentarhanopettajana, josta nautin joka päivä.
     
    En tiedä, teenkö työtä juuri tässä muodossa eläkeikään asti, mutta haaveenani on saada tehdä sinne saakka jotakin työtä, jossa näen merkitystä ja josta saan itselleni joka päivä. Säästämisen ja sijoittamisen näen enemmänkin luovan mahdollisuuksia, joustoa ja valinnanvapautta tulevaisuuteeni 🙂 Siinäkin sitä ehdottomuutta ja ääripäitä varoen 😉
     

     

  2. Niin kovasti haluaisin alkaa sijoittamaan sukanvarteen, mutta työttömyys ja opiskelut estää. Nyt kun olisi tulossa veronpalautusta sen verran, että sen voisi sijoittaa niin ei ole hajuakaan miteen ja mitä sillä rahalla voi tehdä. Pankitkaan ei halua pikkurahojen sijoittajia palvella vaan pitäisi olla vähintään 25000 että saa sijoutustilin avata. Siinä ei tuhat euroa paljoa paina. En tiedä mitä teen. Varmaan tuhlaan kaikkeen mitä en ole vuosikausiin voinut ostaa kuten ehjät vaatteet. Toisaalta olisi ihana jos tonni olisi kymmenen vuoden päästä kahdeksan tonnia jos osaisi sijoittaa. Onko hyviä kirjavinkkejä kun lähtee sijoittamaan tällaisena köyhänä b luokan kansalaisena lähes nollasta?

    1. Hei, ehdottomasti on antaa kirjavikkejä <3 Ja et missään nimessä ole mikään kakkosluokan kansalainen. On selvää, ettei työttömänä tai opsikelijana välttämättä pysty saamaan rahaa säästöön. Opintojen valmistumisen myötä tilanne voi kuitenkin muuttua, ja onkin mahtavaa että säästäminen ja sijoittaminen sinua kiinnostaa. Nyt voit rauhassa tutustua asiaan. 
      Oma lempi sijoitusopukseni on ”mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulisi sitää sijoittamisesta. Kirjan nimestä huolimatta se on yleinen perusteos, joka sopii niin naisille kuin miehille. Tällä viikolla julkaistaan myös Julia Thurenin Kaikki Rahasta -kirja. SItä en ole vielä päässyt selaamaa, mutta odotukset ovat korkealla. 
      Jos säästöjä ei ole vielä yhtään, on ihan hyvä säästää puskuria tilillekin. Ja sijoittamaan voi aloittaa vaikka sitten kun on parin kuukauden nettotulot puskurina tilillä. Sijoittaminen ei missään nimessä ole vain rikkaille. Esimerkiksi Nordnetiltä löytyy täysin maksuton, Suomen pörssiin sijoittava indeksirahasto, johon voi alimmillaan säästää 15 € kuukaudessa. Sijoittamisessa on kuitenkin aina riskinsä, joten osa säästöistä kannattaa mielestäni pitää tilillä. Sijittaminen on koukuttavaa, mutta siihen hommaan ei kannata lähteä hätiköiden. Ota ensin rauhassa selvää eri vaihtoehdoista ja riskeistä ja tee sitten hitaita harkittuja päätöksiä. Jos joku kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti sitä myös on. Itse tykkään matalan riskin kohteista. Niissä ei pääse äkkirikastumaan, vaan varallisuus karttuu pikkuhiljaa. Samalla ei tarvitse menettää yöuniaan säästöjen menettämisen takia. 
      Kaikkea hyvää sinulle <3 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *