Tiesin Salkkari-kollegojeni palkat – ja hyvä niin

tiesin1.png

Huippukirurgia näyttelemällä ei ihan huippukirurgin liksoihin yltänyt – mutta kivaa oli!  

 

Viimeisten viikkojen ajan mediassa on puhuttu poikkeuksellisen paljon rahasta. Marraskuun alussa julkaistuista edellisvuoden verotulotista riittää lehtijuttuja viikoiksi. Vuositulolistojen vastapainoksi Ylen Reetta Räty nosti esiin myös palkkojen läpinäkyvyyden tärkeyden.  
 
Näyttelijänä olen tottunut puhumaan palkastani avoimesti. Jopa niin avoimesti, että Rädyn kolmnia lukiessa melkein hämmennyin muistaessani, että sama meininki ei vallitse akikilla aloilla. Näyttelijöillä on paljon pätkätöitä ja sopimusneuvotteluita saattaa joutua käymään monta kertaa vuodessa eri työnanatajien kanssa. Kun uusi teatteriprojekti tai tv-sarja alkaa, on ihan tavallista että näyttelijät soittelevat toisiaan läpi kesken palkkaneuvotteluiden ja kertovat mitä palkkaa kenellekin on tarjottu. Kun kollega saa uuden roolin, onnittelujen lisäksi kysytään  milloin projekti alkaa, kuka ohjaa ja paljonko siitä saa palkkaa. 
 
Salkkareissa näytellessäni tiesin melkein kaikkien muiden näyttelijäiden palkat – tai ainakin melkein kaikkien alle 50-vuotiaiden. Ehkä raha-asioista puhumisessa on vielä eroa sukupolvien välillä.
 
Läpinäkyvyys palkoissa koituu aina on työntekijän eduksi. Kuinkakohan usein palkkaneuvotteluissa onkaan esimiehen toimesta käytetty fraasia ”ei meillä kukaan noin paljoa saa”? Ja kuinka vaikeaa onkaan argumentoida vastaan,  jos ei ole aavistustaaan siitä pitääkö väite paikkansa vai ei. Varsinkin uran alkuvaiheessa palkkaneuvottelut ovat muutenkin jo jännittäviä – puhumattakaan siitä, että omaa osaamistaan voi olla todella vaikeaa hinnoitella.
 
Aina läpinäkyvyys ei ole oikotie tasapuolisuuteen. Palkka-avoimuus ei välttämättä johda siihen, että yhtäkkiä kaikilla saman työnkuvan omaavilla olisi sama palkka. Toiset vain ovat taitavampia neuvottelemaan, osaavat pyytää palkankorotusta oikealla hetkellä tai työnantaja arvottaa toisen työpanoksen korkeammalle. Siitä huolimatta olen avoimuuden innokas kannattaja. Vaikka itseltänikään ei Salkkari-aikoina niin sanotusti yritystä puuttunut, en voi kehua olevani kummoinen palkkaneuvottelija. 
 
Loppuun on pakko todeta, että eihän tietenkään palkka ole kaikki kaikessa. Myös työyhteisöllä, työn sisällöllä ja vapaudella on valtavasti merkitystä. Pelkällä kivalla fiiliksellä ja merkinnällä CV:ssä ei kuitenkaan asuntolainoja makseta tai säästöjä kerrytetä. Tulevaisuuden työmaailma on entistä repaleisempi ja pätkätöiden väliset työtömyysjaksot yleistynevät. Samalla jopa nobelisti on huolissaan eläkkeiden riittävyydestä. Siksi jatkossa on entistä tärkeämpää yrittää huolehtia siitä, että palkasta jäisi jotain myös säästöön – hyvän ja pahan päivän varalle.
 
tiesin2.png

Kalle pelastamassa ihmiskenkiä <3

 

Työ ja raha Raha Työ

Motivaatio on kaikki kaikessa

 

motivaatio.png

Motivaatio on kaikki kaikessa – It’s all about motivation. Otsikko voisi olla niin laihduttamista, kuin työelämää käsittelevästä blogista. Mutta niin se vain on, motivaatio on oleellinen asia kaikessa tavoitteellisessa tekemisessä. Eikä sijoittaminen ole mikään poikkeus.
 

Jotta sijoittamisen voi aloittaa, ensin on säästettävä. Joilleikin säästäminen on luonnostaan helppoa, mutta nykyisessä kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa moni saattaa joutua todella tsemppaamaan, että jotain jää myös säästöön.
 
Itse kuulun siihen siihen porukkaan, jonka on helppo säästää. Vanhempani ovat sodanjälkeistä suurten ikäluokkien joukkoa, joka on oppinut säästeliääksi pienestä pitäen. Tosin heidän tapauksessaan säästeliäisyys pätee muuhunkin kuin rahaan, eikä mistään eisneestä tai vaatteesta voi luopua, sillä ”sitä saattaa vielä joskus tarvita”.  Ehkäpä siis oma säästeliäisyyteni on periytynyt minuun jä äidinmaidossa.
 
Vaikka hyvät ja huonot tavat ja käytösmallit tarttuvat meihin jo lapsena, ihminen oppii ”uusia temppuja” koko elämänsä ajan. Omaa rahankäyttöään kannattaa tarkastella ja tunnistaa mahdooliset sudenkuopat. Yleisin virhe on jättää rahat lojumaan käyttötilille. Kun saldo on mukavasti plussalla, on helpompi perustella itselleen impulsiostokset. Ongelmaan on helppo ratkaisu, ja itse siirränkin heti palkkapäivänä pienen summan säästötilille – pois silmistä ja pois mielestä.
 
Kuten aiemmin mainitsin, olen oppinut tavan laittaa rahaa säästöön jo lapsena. Vanhemmillani on ollut täsä merkittävä rooli, mutta iso kiitos menee myös pankeille. Minulla oli säästötilit sekä silloisessa Postipankissa (DanskeBank), että Kopissa (Nordea). Molemmilla pankeilla oli omat lastenkerhonsa, joiden jäsenenä sai kotiin nuorille suunnatun lehden, avaimenperiä ja muuta mukavaa. Pankin imago oli lapsen silmissä tosi kiva ja cool.
 
Erityisesti Kop osasi motivoida lapsia säästämään. Jokaista tilille talletettua kymmentä markkaa kohden sai oravatarran, joka liimattiin Jeans-klubin vihkoon. Kun 24:n tarran aukeama oli täynnä, sai konttorissa valita mieluisensa eläinaiheisen julisteen. Siskoni kanssa tietenkin liittoudimme yhteen ja keräsimme koko julistekokoelman valitsemalla keskemänne erilaiset kuvat.
 
Näin yksinkertainen kikka sai minut säästämään kaikki synymäpäivänä tai hyästä todistuksesta saadut markat. Oli hanaa huomata, kuinka vihkon sivut täyttyivät tarroista ja oman huoneen seinät söpöistä julisteista. Rahan tallettaminen pankkiin oli todella motivoivaa ja ahkeran säästämisensä tuloksen näki heti. Miten loistava idea Kopilta.
 
Tällä iällä sama tarravihko-metodi ei välttämättä toimi, mutta keinoja on toki muitakin. Niistä lisää seuraavassa postauksessa. Miten sinä motivoit itseäsi säästämään?  
 
<3 Jasmin
 
 

Blogissani en anna sijoitusneuvoja vaan ennemminkin ajattelen ääneen. Jokainen sijoittaja on vastuussa omista sijoituspäätöksistään ja niiden seurauksista. Sijoituksia kannattaa harkita aina tarkkaan ja muistaa, että kaikissa sijoituksiksiin liittyy riskejä, kuten pääoman menettäminen. 

jeans.png

 Kop-pankin säästövihot olivat ihania ja motivoivat säästämään

 
kop-pankki_png.png

Työ ja raha Raha