Eettisyys on uusi musta – myös vaateteollisuudessa

Sijoittamisessa vastuullisuus on kova sana. Myös elintarvikkeissa eettisyys korostuu vuosi vuodelta enemmän; asiakkaat haluavat tietää raaka-aineiden alkuperän ja eläinten elinolot. Kauppojen hyllyt täyttyvät vegaanisista uutuustuotteista ja aineettomista joululahjoista on tullut uusi normaali. On aivan mahtavaa, että kuluttajia kiinnostaa vastuullisuus ja että yritykset vastaavat huutoon. Silti minua ihmetyttää, että vaateteollisuus tuntuu saaneen vapaakortin näissä talkoissa. Suurten vaatemerkkien valikoimista saattaa löytyä jokin luomupuuvillainen tai kierrätyskuituinen asu, mutta nekin on valmistettu huonoista työoloistaan tunnetuissa Kauko-Idän maissa. 

 

eettisyys.png

Neule: Samuji, ostettu käytettynä Facebook-kirppikseltä

Joitain vuosia sitten koin lopullisen heräämisen kuluttamisen älyttömyyteen. Toki olen tiedostanut jo pidempään, että elämme yli luonnonvarojemme, mutta vasta viitisen vuotta sitten aloin aidosti kyseenalaistamaan kaikkia kulutustottumuksiani. Samassa yhteydessä päätin, etten enää voi sulkea silmiäni vaateteollisuuden ongelmilta. Valtaosa suurien vaateketjujen tarjonnasta valmistetaan kyseenalaisissa oloissa. Esimerkiksi Bangladesh, Kiina ja Turkki ovat tunnettuja hikipajoistaan, joissa länsimaihin myytäviä vaatteita valmistetaan epäinhimillisissä oloissa. Pitkistä työpäivistä huolimatta palkka ei välttämättä riitä elämiseen, eikä lapsityövoimaa kaihdeta. Surullisinta tässä on se, että asia on päivänselvä ja me kaikki tiedämme sen. Jos T-paita maksaa alle viisi euroa, ei siitä mitenkään voi jäädä tarpeeksi katetta kankaan valmistajalle tai ompelijalle. Ällötää miten Ruotsissa ihaillaan Kruununprinsessaa aina kun hän pukeutuu  kansanomaisesti H&M:n vaatteisiin. Victorialla jos kellä olisi varaa panostaa vaatteisiin, jotka on ommellut hänen tyttärensä ikäisen bangladeshilaisen lapsen sijaan alansa ammattilainen hyvää korvausta vastaan. 

Itse pyrin ratkaisemaan ongelman ostamalla vaatteita mahdollisimman vähän. En lähde mukaan mihinkään muotivillityksiin, vaan hankin helposti yhdisteltäviä, kalssisen ajattomia vaatteita. Lisäksi käytän ostamani vaatteet loppuun; esimerkiksi talvitakkini on valmistettu Kauko-Idässä, sillä olen hankkinut sen ennen eettistä heräämistäni. Ei ole kuitenkaan mitään syytä heittää ehkää rotisa mäkeen vain ostaakseen uuden tilalle. 
 
Joskus toki minäkin käyn vaateostoksilla. Silloin tarkistan ensin vaatteetn valmistusmaan ja sitten materiaalin. Mikäli valmistusmaata ei ilmoiteta, jää vaate hyllyyn. Aika nopeasti huomaa, että valtaosa merkistä tosiaankin jää hyllyyn. On suorastaan järkyttävää, miten valtava osa myös laadukkaiksi mielletyistä kallista vaatteista valmistetaan halpatuotantomaiden hikipajoissa. Käykääpä vaikka vilkuilemassa Burberryn valmistusmaalappuja. Ainoastaan trenssit valmistetaan Englannissa.
eettisyys2.jpg

Katri Niskasen neule on valmistettu Virossa, mutta Burberryn hame Kiinassa. Minna Parikan kengät on valmistettu Espanjassa, Longchampin laukku Ranskassa ja Fendin aurinkolasit Italiassa. Sekä vaatteet, että asusteet on kaikki alennusmyynneistä. 

 
Ensin tuli ahdistus. Miten valtava määrä vaatteista tehdäänkään kertakäyttökulutukseen lyhytaikaista muotivillitystä varten, ja miten suuri osa niistä valmistetaankaan epäeettisissä olosuhteissa. Sitten aloin nähdä valoa tunnelin päässä. Helsingistä löytyi pikkuhiljaa eettisi vaatteita myyviä liikkeitä kun vaan osasi etsiä. Ja mikä parasta, kaikki niistä eivät ole älyttömän kalliita. 
 
Yksi lempiliikkeistäni on Nudge. Siltä löytyy laaja valikoima vaatteita, asusteita, sisustustavaraa ja kosmetiikkaa. Myyjät ovat äärimmäisen asiantuntevia ja vaatteissa on huomioitu niin materiaalien ympäristöystävällisyys, kuin työntekijöiden ihmisoikeudet. Useimmista tuotteista löytyy lappuja, joissa on kerrottu valmistusolosuhteista ja työntekijöiden palkoista. Nudgesta löytyy paljon myös kohtuuhintaisia tuotteita. 
 
Ehdoton lempimerkkini on ruotsalainen Filippa K. Valtaosa heidän vaatteistaan valmistetaan EU:ssa ja he ovat ettiisyyden edelläkävijöitä. Tuotanto-oloja valvotaan tarkkaan ja valikoimasta löytyy myös kierrätysmateriaaleista valmistettuja asuja. Tavoitteena on, että koko mallisto on eettinen vuoteen 2030 mennessä. Heidän liikkeestään voi myös ”liisata”, eli mikäli haluat vaihtaa tyyliäsi usein, voit vuokrata vaatteita omaksi ostamisen sijaan. Heidän vaatteitaan ei myöskään käsitellä torjunta-aineilla kuljetustan ajaksi ja ne voikin ottaa käyttöön heti ilman pesua kotona. Monissa muissa liikkeissä torjunta-aineen todella haistaa jo ovella, tai viimeistään sovittaessaan.
 
Mieluisa brändi on myöskin suomalaisen Samu-Jussi Kosken perustama Samuji. Tämä on jo vähän arvokkaampi merkki, ja olenkin yhtä neuletta lukuunottamatta ostanut kaikki Samujin vaatteeni edullisesti käytettyinä. Laadukas vaate kestää käyttöä ja aikaa. Samujin vaatteissa ilmoitetaan valmistusmaan lisäksi myös kankaan alkuperä. Vaatteet valmistetaan pääosin Baltiassa. 
 
Eettistä muotia ei saa kympillä, mutta pitääkö siihen hintaan puseroa Euroopassa saadakaan? Tai farkkuja hintaan 19,90€? Koko ajatus jatkuvasta kuluttamisesta ja shoppailusta on pähkähullu. Muoti vaihtuu tiuhaan juurikin siksi, että ostaisimme jatkuvasti lisää ja vaatevalmistajat saisivat lisää liikevaihtoa. Ainoa keino saada hinnat alas on olla vähät välittämättä ympäristöstä tai bangladeshilaisen ompelijattaren palkasta. Kuinka monta takkia, t-paitaa tai kesämekkoa ihminen edes tarvitsee? Parasta olisi ostaa vaatteita mahdollisimman vähän – tai ainakin mahdollisimman vähän uutena. Onkin ihastuttavaa huomata, että second hand -liikkeet yleistyvät ainakin Helsingissä koko ajan. 
 
Suurimmaksi haasteeksi olen eettisissä vaateostoksissa kokenut urheiluvaatteet. Siellä Euroopassa valmistettavat merkit loistavat poissaolollaan. Jos siis tiedät eettisen urheiluvaate- tai urheilualusasumerkin, vinkkaathan siitä minulle. 
 
<3 Jasmin
 
 

Blogissani en anna sijoitusneuvoja vaan ennemminkin ajattelen ääneen. Jokainen sijoittaja on vastuussa omista sijoituspäätöksistään ja niiden seurauksista. Sijoituksia kannattaa harkita aina tarkkaan ja muistaa, että kaikissa sijoituksiksiin liittyy riskejä, kuten pääoman menettäminen. 
 
eettisyys3.jpg

 Silkkipaita: Samuji, ostettu käytettynä. Kangas on Italiasta ja pusero on valmistettu Virossa. 
 
eettisyys4.jpg

Eettisen muodin ei tarvitse olla kallista. Nämä housut maksoivat Nudgessa alle 60 euroa. Seuraavassa postauksessa kerron kuinka huomioin eettisyyden sijoittamisessa.

eettisyys5.png
 Filippa K:n kauluspaita on todellinen lähivaate. Se on valmistettu Virossa. 

 

Muoti Raha Trendit

Näin kannustat itseäsi säästämään

saastamaan.png

Shop till you drop – vaiko sittenkin rahaa myös säästöön?

Säästämisen aloittaminen ei todellakaan ole helppoa.  Säästäminen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, ja jos oma tavoite on liian kaukana, on matkan varrella kovin helppo luovuttaa. Lisäksi kaikkialla törmää mainoksiin, joiden mukaan olisit ehkä vielä vähän onnellisempi jos hankkisit uuden asun, kellon tai käsilaukun. Olisiko olemassa kultainen keskitie, jossa voisit säästää hyvän päivän varalle, mutta samalla nauttia vähän jo nyt? Ja kaiken kukkuraksi tehdä tämän hyvällä omallatunnolla, ilman että tulee morkkista siitä ettei kaikki mennytkään säästöön? Olen kuullut jonkun vertaavan säästämistä laihduttamiseen ja näissä asioissa onkin paljon samaa. 

 
Laihduttajia neuvotaan vähentämään painoa maltillisesti ja tekemään muutoksia pikkuhiljaa. Näin ei tarvitse kituutella nälkäisenä, vaan uusista ruokatottumuksista tulee tilapäisen kuurin sijaan vakituinen elämäntapa. Täysin samat lainalaisuudet pätevät myös säästämiseen; varsinkin alussa tavoitteiden täytyy olla saavutettavia. Oma kuukausisäästötavoite kannattaa asettaa sellaiseksi, että saman summan voisi säästää lähtökohtaisesti joka kuukausi työuransa loppuun saakka. Näin säästämisestä tulee tavallinen osa elämää, eikä epämiellyttävä ajanjakso, jolloin kaikki kiva on kiellettyä. Itse esimerkiksi voisin säästää kuukausitasolla paljon enmmän kuin mitä nyt säästän. En kuitenkaan halua vetää vyötä liian kireälle, vaan käydä välillä spontaanisti ulkona syömässä ja olla strassaamatta satunnaisesta neljän euron kahvista. 
 
Nykyään olen jo ihan koukussa säästämiseen, enkä osta mitään vain shoppailun ilosta. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut, vaan minäkin olen joutunut kerran etsimään sääsätmismotivaatiota uudelleen. Tämä tapahtui, kuin sain ensimmäisen hyväpalkkaisen työpaikkani Salatut Elämät –tv-sarjan näyttelijänä. Olin 25-vuotias ja sitä ennen olin opiskellut viisi vuotta Teatterikorkeakoulussa ja tehnyt vuoden silpputöitä. Pätkätyöt toki jatkuivat Salkkareissakin, mutta silloin kun töitä oli, myös palkka oli hyvä.
 
Kuten aiemmin kirjoitin, tykkäsin säästää synttärirahat jo lapsena. Syynä tähän oli aktiivinen lahjonta, jota silloinen pankkini Kop harjoitti. Kopilla oli lastenkerho Jeans Club, jossa jokaisesta tilille säästetystä kymmenestä markasta sai tarran. Kun tarroja oli kertynyt säästövihkoon kaksikymmentä, sai palkinnoksi valita eläinaiheisen julisteen tai säästölippaan. Ja tottakai ne kaikki julisteet oli saatava!
 
Samaa taktiikkaa voi noudattaa edelleen aikuisena! Okei, pakko myöntää, että eläinjuliste ei enää ainakaan meikäläisellä aikuisena toiminut, mutta itseään voi edelleen palkita tavoitteiden saavuttamisesta. Ja vaikka lapsuuden perheessä ei olisi aikanaan puhuttu rahasta, ei koskaan ole liian myöhäistä oppia uusia temppuja ja kannustaa itseään pienten porkkanoiden avulla säästämään.
 
Kun ensimmäisessä kunnon palkkatyössäni 25-vuotiaana aloin innostua shoppailusta, tajusin onneksi pian, että rahan käytölleni oli laadittava säännöt. Keksin oman syteemini, jota kutsuin prosenttiperiaatteeksi. Mikäli asetin itselleni jonkun säästötavoitteen ja saavutin sen, sain käyttää säästösummasta 20 % johonkin turhaan hyvällä omallatunnolla. Jos vuoden säästötavoitteeksi oli asetettu 2500 euroa, sai tavoitteen täytyttyä palkita itsensä vaikka 500 euron laukulla tai ulkomaanmatkalla. Vaihtoehtoisesti, jos säästötavoite oli 500 €, sai siihen päästyään käyttää satasen vaikka hemmottelevaan kokovartalohierontaan. 
 
Entisenä kilpailurheilijana prosenttiperiaate sopi minulle kuin nenä päähän. Oli todella palkitsevaa asettaa joku tavoite ja lopulta päästä siihen. Systeemi myös auttoi minua löytämään hyvän tasapainon säästämiseen. Olen nimittäin ollut aikanaan niinkin säästöhullu, että väsyneenä ostettu take away -kahvi saattoi jälkikäteen harmittaa. Turhaa rahanmenoa, tiedättehän. Toiaalta taas Salkkareissa aloittaessani aloin käyttää rahaa matkustamiseen ja heräteostoksiin siinä määrin, että rahaa ei jäänyt säästöön kesän palkatonta tuotantotaukoa varten. 

Nykyään en enää noudata prosenttiperiaatetta, säästäminen on jo niin sisäänrakennettu minuun. Siirrän rahaa jemmatilille jokaisena palkkapäivänä ja harkitsen hankintoja pitkään. Mikäli sinun on vaikea motivoida itseäsi säästämään, suosittelen kokeilemaan. Ja mikä tärkeintä, aloita helposti saavutettavilla tavoitteilla. Näin homma on palkitsevaa ja rimaa voi pikkuhiljaa nostaa. Urheilussakin kuntoa ja tavoitteita nostetaan pikkuhiljaa. Säästämisen iloa!
 
Askartelin prosenttiperiaatteesta kuvankin. Tässä, onkaa hyvät 😀
 
saastamaan2.png

Työ ja raha Raha