Miten valita ensimmäinen osake?

Varsinkin Instagramin puolella saan paljon yhteydenottoja sijoittamiseen liittyen. Ylivoimaisesti yleisin kysymys liittyy siihen, kuinka aloittaa sijoittaminen. Ja nyt ei tarkoiteta sitä, kuinka kirjautua pankkipalveluun ja avata arvo-osuustili, vaan sitä, kuinka löytää rohkeus alkuun pääsemiselle.

Muutama vuosi sitten osakevälittäjä Nordnet uutisoi, että heidän asiakkaidensa joukossa naiset tekevät keskimäärin parempaa tuottoa kuin miehet. Syynä tähän on miesten ja naisten erilaiset sijoitusstrategiat. Miehet käyvät enemmän kauppaa, kun taas naiset ovat pitkäjänteisempiä omistajia. Tiheä kaupankäynti kasvattaa kuluja ja äkkipikaiset myynnit saattavat jättää osan potentiaalisesta tulevaisuudentuotosta pois. Tietynlainen harkitsevaisuus näyttää siis toimivan sijoittamisessa hyvin. Oman kokemukseni mukaan moni nainen on kuitenkin niin harkitseva, ettei uskalla aloittaa sijoittamista lainkaan.

On hyvä, ettei lähdetä soitellen sotaan. Saamieni viestien perusteella tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Moni (nainen) on suunnitellut sijoittamista jo pitkään, lukenut kirjallisuutta ja kuunnellut podeja. Pesämunakin on jo säästetty tilille, mutta aloittaminen vaan antaa odottaa itseään.Rima on liian korkealla.

Just do it!

Enpä ole itse ollut aikanaan sen parempi. Jos vain olisin uskaltanut, olisin aloittanut vuosia aiemmin. Mutta osakkeiden ostaminen pelotti ihan valtavasti. Olin täysin vakuuttunut, että juuri se firma, jonka osakkeita satun ostamaan, ajautuu konkurssiin seuraavana päivänä.

On ihan ymmärrettävää, että vaivalla säästettyjen rahojen menettäminen pelottaa. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa että riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä. Säästötilillä tai matalariskisessä rahastossa ei korkoa korolle -efekti pääse oikeuksiinsa. Ja vuosien odottelu se vasta tuottoa syökin.

Miten sitten päästä alkuun osakesijoittamisen taipaleella? Itse lähtisin nyt liikkeelle niin, että ostaisin vain jotain. Kyllä, jotain vaan.  Ja sitä jotain ostaisin pienellä summalla. Jollekin pieni summa on parisataa euroa, jollekin yksi osake. Tarkoituksena on valita summa, jonka menettäminen ei olisi maailmanloppu. Niin pelottavalta kuin se kuulostaa, Just do it!

Pahin mahdollinen katastrofi?

Kuten ylempänä kirjoitin, moni on suunnitellut sijoittamisen aloittamista huolella. Ehkä kirjojen ja podcastien lisäksi on myös joku maksullinen valmennuskurssi käytynä. Jos ollaan valmiita laittamaan satasia valmennuskurssiin, eikö silloin voisi myös ajatella sen ensimmäisen sijoituksensa samanlaisena investointina?

Mitä sitten vaikka vakavarainen pörssiyhtiö menisikin konkurssiin ihan yllättäen yhdessä yössä?  Silloin sijoittaja voi vähentää tämän yhden osakkeen tai parin sadan euron tappionsa pääomaverotuksessa ja jatkaa elämäänsä entiseen malliin. Yllättävää konkurssia todennäköisempi ”kauhuskenaario”on, että kurssi lähteekin laskemaan. Ja tästä se mainitsemani oman elämänsä valmennuskurssi käynnistyy.

Vasta kun on tehnyt ensimmäisen ostonsa, voi tietää sopiiko osakesijoittaminen juuri itselle. Vasta sitten tietää, miltä tuntuu kun kurssi lähteekin laskuun heti oman oston jälkeen. Saako yönsä nukuttua rauhassa vai tekeekö koko ajan mieli etsiä johtolankoja keskustelupalstoilta ja rämpyttää refresh, jotta kurssikehityksessä pysyisi  kärryillä joka minuutti?

Yhtälailla vasta sitten tietää, kuinka mahtavaa on lukea tiedotteesta, että se oma yhtiö on tehnyt jonkun onnistuneen kaupan tai loistoinvestoinnin. Tai saada ne ekat osingot tilille!

Kun ensimmäinen – pienikin – ostos on tehty, ovat seuraavat aina helpompia. Pointti on siinä, että kun kaikkia säästöjään ei työnnä siihen ensimmäiseen sijoitukseen, niin eipä se pahin mahdollinen skenaariokaan ihan katasrtofaalinen ole.

On myös ihan ok hyväksyä se, että osakesijoittaminen ei itselle sovi. Silloin voi kokeilla vaikka rahastoja, joissa hajauttaminen tapahtuu ensimmäisestä ostosta alkaen. Näin riski pienenee heti. Osakepoimijalla hajauttamiseen menee kauemmin aikaa, ja aluksi sijoitusmarkkinoilla olevat munat todellakin ovat kaikki samassa korissa.

Jos itse siis aloittaisin nyt, aloittaisin varovasti, pienillä summilla ja omaa olotilaa tunnustellen. Mutta aloittaisin! Ihan samalla lailla, kuin juoksuharrastus aloitetaan. Ei kukaan ilmoittaudu ekana päivänä maratonille, vaan ensin mennään kävelylenkille, sitten vähän hölkätään ja joku kerta jaksaa juosta jo kympin.

Lisää säästämisestä ja sijoittamisesta voit kuunnella Taloudellisen Mielenrauhan podcastista Suplasta tai Spotifysta.
Blogissani en anna sijoitussuosituksia, vaan lähinnä ajattelen ääneen. Sijoittamiseen liittyy aina riski pääoman menettämisestä. 

Työ ja raha Puhutaan rahasta Raha
Kiinnitetty postaus

Varautumalla mielenrauhaa

Lasten saaminen on kiistatta elämäni suurin onni. Joka päivä elämässä on ilon aiheita, kun saa seurata omien lastensa kasvua ja oivalluksia. Samalla lapset ovat kuitenkin myös se syy, joka on aiheuttaa elämään jatkuvan menettämisen pelon. Pelkään että heille käy jotain, mutta pelkään myös että itselleni käy jotain.

Moni lukijani varmasti muistaa, että olen erittäin turvallisuushakuinen ja tykkään varautua asioihin. Kun koronakriisi iski ja töitä peruuntui, laitoin heti lainat lyhennysvapaalle. Perhevapaita varten taas olen alkanut säästää jo ennen raskaaksi tulemista. Miksi stressata, jos voi sen sijaan varautua?

Olen ollut Ifin asiakas 24-vuotiaasta saakka. Tuolloin muutin pois vanhempieni luota ja oli aika hankkia oma kotivakuutus. Valitsin vakuutusyhtiön samalla tavalla kuin varmaan valtaosa meistä; peesasin vanhempiani. Oli helppo valita sama firma kuin porukoillakin oli. Ja sille tielle jäin. Olen ollut sen verran tyytyväinen, ettei ole tarvinnut vilkuilla aidan toiselle puolelle. Kotivakuutuksen lisäksi vuosien varrella on kertynyt myös matkavakuutukset koko perheelle, tapaturmavakuutus minulle, sekä kaksi kappaletta lapsivakuutuksia.

Blogini nimi on Hyvän päivän varalle, sillä säästän ja sijoitan, jotta minulla olisi varaa toteuttaa unelmiani. Iso puskuri mahdollistaa pienemmän työmäärän lasten ollessa pieniä ja tulevaisuudessa haluaisin vielä palata koulun penkille. Mutta koska elämässä voi tapahtua mitä vaan, on hyvä varautua myös pahan päivän varalle.

Omaan tai läheisen sairastumiseen ei varmasti ikinä voi varautua. Yksi asia, johon kuitenkin voi varautua, on tilanteen aiheuttamat taloudelliset vaikutukset.

Vakava sairastuminen, kuten syöpä, tarkoittaa usein pitkää sairauslomaa. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa ei onneksi jää tyhjän päälle vaan tältäkin ajalta saa sairauspäivärahaa. Pääkaupunkiseudulla asuvana asuntolallisena en kuitenkaan kovin pitkään pärjäisi pelkällä Kelan korvauksella.

Kelan sairauspäiväraha on tulotasosta riippuen 40-60% tuloista. Meidän perheemme kohdalla niin suuri romahdus aiheuttaisi merkittäviä haasteita. Vaikka tulotasomme on hyvä, ovat myös asuntolainat ja muut kulut isoja. Säästöjä meillä toki on, mutta valtaosa niistä on kiinni pitkäaikaisissa sijoituksissa tai kesämökin kaltaisessa hankalasti realisoitavassa omaisuudessa.

Mikäli sairastuisin, Ifin vakavan sairauden turvan tarjoama kertakorvaus tulisi tarpeeseen. Vakuutuksen avulla pystyisin kattamaan ihan tavallisia arjen menoja, kuten lainojen maksua ja ruokaostoksia. Voisimme keskittyä toipumiseen, ilman että kaiken muun lisäksi tarvitsisi vielä stressata toimeentulosta.

En haluaisi että kaikki muistuttaisi sairastumisesta. Jo lastenkin takia minulle olisi tärkeää, että pystyisimme elämään mahdollisimman normaalia elämää kaikesta huolimatta. Tilaamaan vaikka ruokaa kotiin silloin kun kokkaamiseen ei ole energiaa – vaikka se tuleekin kalliimmaksi. Tai palkata silloin tällöin lastenhoitaja ja lähteä kahdestaan ulos syömään tai leffan. Ja tietenkin jatkaa asumista samassa kodissa kuin tähänkin asti.

Onneksi nykyään yhä useampi vakava sairaus voidaan hoitaa. Ifin vakavan sairauden turva kattaa kymmenen sairautta, kuten syövän ja sydäninfarktin. Korvaussummaksi voi valita 10 000 – 50 000 euroa ja verovapaa korvaus maksetaan tilille heti, kun lääkäri on diagnosoinut sairauden.

Kertakorvauksen ja samalla vakuutuksen hinnan voi mukauttaa omiin tarpeisiinsa. 30 000 euron korvaus maksaisi ikäiselleni naiselle alle kympin kuussa. 50 000 € puolestaan noin 15 euroa. Se on vähemmän kuin mitä käytän suoratoistopalveluihin kuukaudessa. Täällä voit laskea oman kuukausittaisen summasi.

Näitä asioita pohtiessa en voisi olla kiitollisempi siitä, että elämme hyvinvointivaltiossa. Yhä useamman sairauden voi hoitaa tai sen kanssa voi ainakin tottua elämään.

Lasten synnyttyä huolista tuskin koskaan pääsee kokonaan eroon. On vain hyväksyttävä se, että kaikkeen ei voi vaikuttaa ja jotkut asiat elämässä ovat sattumaa. Minun on helpompi luottaa tulevaisuuteen, kun olen kuitenkin varautunut siihen mihin voin. Näin on edes yksi huoli vähemmän ja voin keskittyä olennaiseen – kuten muumipalalpelin tekemiseen.

Työ ja raha Ystävät ja perhe Mieli Terveys