Raha ja rakkaus: omat vai yhteiset rahat?

Raha on parisuhteiden yleisimpiä riidanaiheita. Siksi siitä on hyvä puhua jo melko varhaisessa vaiheessa. Jäät rikki ja tabut käsittelyyn, sanon minä! Rahan lisäksi moni muukin ”kynnyskysymys” on hyvä ottaa esille aikaisin. Jos esimerkiksi tietää haluvasi perheen, miksi ihmeessä käyttää aikaa sellaisen henkilön tapailuun, joka ei ikimaailmassa halua lapsia. Yhtälailla, mikäli toisella on hyvin erilainen näkemys rahankäytöstä ja säästäväisyydestä, voi yhteisen  talouden pyörittämisestä tulla haastavaa.

Välillä kuulee sanottavan kuinka vastakohdat viehättävät. Miehet Marsista, naiset Venuksesta jne. Itse en usko tähän väsyneeseen fraasiin lainkaan. Minulle on tärkeää, että puolison kanssa on samanlaisia kiinnostuksenkohteita, ja ennen kaikkea samanlainen asenne elämään. Tässä suhteessa myös asenne rahaan ja sen käyttöön astuu kuvaan.

Naiset häviävät perheen perustamisessa taloudellisesti.

Luin kymmenisen vuotta sitten Emilia Kullaksen ja Ninni Myllyojan mainion kirjan ”Mitä jokaisen kotiäidin ja muidenkin naisten tulee tietää sijoittamisesta”. Kerrassaan mainio ja nopealukuinen opus, suosittelen. Kirjassa puhuttiin – kuten nimestäkin arvaa – paljon naisten raha-asioista ja nimenomaan perheen perustamisen näkökulmasta.

Yhä edelleen naiset käyttävät valtaosan perhevapaista, mikä heijastuu myös naisten tulotasoon ja aikanaan myös eläkkeeseen. Tänä vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan naisten tulot putoavat ensimmäisen lapsen myötä 20%. Ennen vauvaa naisten ja miesten tulot ovat suunnilleen samalla tasolla, mutta ensimmäisen vauvan myötä (vain) naisen tulot putoavat, eivätkä nouse takaisin miesten tasolle enää koko työuran aikana. Uskomatonta! Syitä vauvasakkoon on varmasti monia, mutta ainakin perhevapaiden aiheuttama ura- ja palkkakehityksen hidastuminen näkyvät aina eläkekertymässä saakka.

Myllyojan ja Kunnaksen teoksessa oli varsin havainnollistavia laskelmia, kuten minkä verran eläke laskee, jos nainen on kotona 2 tai 10 vuotta. Laskelmat olivat silmiäavaavia. Kirjoittajat suosittelivat ongelman ratkaisuksi sitä, että työssäkäyvä puoliso maksaa kotona olevalle eläkettä. Vapaaehtoisten eläkevakuutusten ehdot ovat kirjan julkaisun jälkeen muuttuneet, joten ehkä päivietyssä versiossa suositeltaisiin että työssäkäyvä puoliso sijoittaa kotona olevale kuukausiitain hyvin hajautettuun osakerahastoon.

Miten raha-asiat perheissä voidaan sitten hoitaa?

Tuntuu olevan melko yleistä, että yhdessä asuvilla pariskunnilla on yhteinen tili, jonne molemmat siirtävät palkkapäivänä osan tuloistaan. Yhteiseltä tililtä sitten hoidetaan esimerkiksi ruokakulut, sähkölaskut ja muu yhteiseen talouteen liittyvä. Näin minullakin oli aiemmassa parisuhteessani. Tienasimme kummatkin suunnilleen saman verran ja se tuntui reilulta tavalta jakaa kulut. Kyseisen parisuhteen päättyessä onnistumme laittamaan lusikatkin jakoon niin esimerkillisesti, ettei voi kun omaa selkäänsä taputella! Eksäni halusi pitää itsellään yhteiseen kotiin hankkimamme uudet huonekalut. Sovimme yhdessä, että niiden arvo olisi yhteiselon aikana laskenut 30%. Niinpä hän maksoi minulle 35 % aikanaan maksamastani hinnasta ja molemmat kokivat menettelyn olleen reilu.

Jos minulta kysyttäisiin neuvoa parisuhteen rahankäyttöön, suosittelisin yhdessäasuville ehdottomasti yhteistä tiliä arjen peruskuluihin. Tilille siirrettävissä summissa pitää tietenkin huomioida pariskunnan tulot. Mikäli tuloissa on eroa, ei ole lainkaan oikeudenmukaista että pariskunnan molemmat osapuolet laittavat tilille saman summan. Reilumpaa on, että nettotulot lasketaan yhteen, ja katsotaan paljonko yhteissummasta tulee kummaltakin. Jos tulot jakautuvat vaikka 40% ja 60% kesken, tulee yhteisten kulujenkin jakautua samassa suhteessa.

Miten meillä toimitaan?

Itsehän en elä enää lainkaan kuin opetan. Vähän jopa nolottaa myötnää, että nykyisessä parisuhteessani olemme paljon suurpiirteisempiä kulujen tasaisen jakautumisen suhteen. Vaikea sanoa mistä tämä huithapelius oikein johtuu. Ehkä avioliitosta, ehkä lapsesta. Vaikka puolet avioliitoista päätykin eroon, tuntuu vahvasti siltä, että juuri me onnistumme liitossamme. Ja kun tässä nyt suunnitellaan olevamme pidemmän aikaa yhdessä, ajattelen että vuosikymmenten saatossa on erilaisia vaiheita ja erilaisia tulotasoja, eikä homma vuositasolla ole niin tarkkaa. Välillä toinen maksaa asumisen, ja toinen enemmän ruokakuluja – ja sitten taas toisinpäin.

Samalla minulle on tärkeää, että molemmilla on omat rahat, omat lainat ja omat sijoitukset. Se on myös käytännön kannalta helpompaa, kun sijoituspäätöksiin tai lyhennysvapaisiin ei tarvitse toisen lupaa. Meille tällainen asetelma sopii, ja tärkeintä toki onkin, että olipa oma kulujenjakosysteemi millainen tahansa, molemmat osapuolet kokevat sen reiluksi ja saavat rahaa myös säästöön.

Jos olet nykyisen minäni vastakohtan, ihastut varmasti Leanlife-blogin menetelmiin. Blogista löytyy mianioita postauksia siitä, kuinka kaiken voi jakaa mahdollisimman reilusti tasan. Kotiyöt voi ”hinnoitella” ja niille voi asettaa laatustandardit. Esimerkkiexcelissä on lueteltu kaikki kotityöt ja miten ne on jaettu. Blogista löytyy myös ohjeet parisuhteen budjettineuvotteluille.

Raha on todella tavallinen osa jokapäiväistä elämäämme. Siksi on hämmästyttävää, että se voi olla jopa läheisimmässä ihmissuhteessamme tabu. Kuinka usein vitsaillaankaan, että salataan puolisolta vaikka heräteostoksina hankittujen vaatteden todelliset hinnat? Itsestäni tuntuu, että jokaisella on joku tutun tuttu, joka on solminut avioehdon avioliiton yhteydessä, jäänyt pitkäksi aikaa kotiin lasten synnyttyä ja jäänyt lopulta avioerossa puille paljaille, ilman työuraa tai varallisuutta.

Jos rahasta on tiukkaa, on selvää, että siitä tulee myös riitaa ja hampaiden kiristelyä. Siksi onkin tärkeää puhua avoimesti siitä, paljonko kumpikin tienaa, minkä verran kulujen jälkeen jää jäljelle ja mitä on tehtävissä säätöjen kartuttamiseksi. Jos jommallakummalla on selkeästi suurempia kuluja (kuten tupakointi tai kallis harrastus) voi tuntua epäreilulta, että yhteisten tavoitteiden saavuttaminen hidastuu tämän takia. Kuten kaikissa parisuhteen asioissa, puhuminen ja avoimuus ovat ratkaisu tähänkin.

Itse ajattelen että raha ei ole pakollinen paha, josta on pakko puhua, vaan väline unelmien toteuttamiseen. Laskipa tulot ja menot suurpiirteisesti tai tarkasti, on osa yhteistä taloutta se, että sovitaan suunnitellaan ja haaveillaan, mitä elämällä halutaan tehdä.

Vaikken olekaan pilkuntarkan budjetoinnin ystävä, kannattaa minunkin mielestäni perheen rahatilanne tsekata kerran vuodessa. Kun tulot, menot, velat ja säästöt ovat selvillä, voi asettaa tavoitteen seuraavalle vuodelle, tai vaikka kymmenen vuoden päähän. Samassa yhteydessä voi puhua laajemminkin siitä, mistä haaveilee ja mitä vielä elämältään haluaa. Arki on helposti työn, päiväkodin ja ruokakaupan välistä sukkulajuoksua ja päivät ja vuodet vierivät ohi melkein huomaamatta. Yhteisiä unelmia varten säästäminen on ihanaa ja matkan varrella voi moneen otteeseen fiilistellä unelmien häämatkaa tai kymmenen vuoden päässä siintävää sapattivuotta.

Miten teidän parisuhteissanne hoidetaan raha-asiat? Onko teillä omat vai yhteiset rahat?

Parisuhteen rahariidoista keskustellaan myös Taloudellinen Mielenrauha -podcastissa. Se on kuunneltavissa Spotifyssa ja Suplassa. 

Kirjoitus on osa lapselle säästämisen ja perheen raha-asioiden kokonaisuutta. 
Muut blogitekstit aiheesta: 
– Miten puhua lapselle rahasta
– Kuinka varauduin äitiyslomaan taloudellisesti
– Lapselle säästäminen – osa 1
– Lapselle säästäminen  – osa 2
– Arjen säätövinkit x 8