Ulkomailla on aina kivaa. Ihan hemmetin kivaa.

Tulin sanomaan muutaman jutun.

Tiesittekö, että Kirjeitä Shanghaista- blogin Elina työstää aivan mahtavaa expat-puolisoiden haastattelusarjaa. Kuultuani Elinan projektista päätin itsekkin ilmoittautua mukaan! Viime sunnuntaina  Elinan blogiin ilmestyi oma haastatteluni. Sen pääsette lukemaan  tästä.  Suosittelen lämpimästi tutustumaan Elinan blogiin myös hieman laajemmin mikäli se ei ole jo entuudestaan tuttu. Kiitos Elina, että sain olla mukana projektissasi.

Toinen tärkeä asia. Kiitos kaikille teille uusille lukijoille, jotka olette tykkäilleet ja kommentoineet postauksia. Erityisesti kommentit ovat tuoneet  mukanaan valtavasti hyvää fiilistä! Viimeisimpään postaukseen sain todella hyvän kommentin liittyen vastoinkäymisiin ulkomailla asuessa. Tästä kommentista sain idean tehdä pienen koosteen päiväkirjamerkinnöistäni ensimmäisten Puolan viikkojemme ajalta.

Rakas päiväkirja.

Olen ihan poikki. Tuntuu siltä, että jokainen asia on hirveän työn takana. Jo ulos lähteminen on osoittautunut hankalaksi. En osaa lukita meidän ulko-ovea. Toisekseen, joka kerta kun poistun kotikadultamme eksyn. Olen kaiken aikaa eksyksissä. Eilen lähdin kiireellä kauppaan. Kaupan piti olla ihan kulman takana. Kiersin pitkän lenkin, mutta kauppaa ei näkynyt missään. Yhtä-äkkiä kuulin jostakin tuttuja ääniä, mies ja lapsi olivat lähteneet ulos. Tajusin, että olin kiertänyt ympyrän. Erikoista oli se, että en tajunnut seisovani lähes kotipihallani. 

Netti ei toimi, ei myöskään paikallinen liittymä. Hitto kun voisin lähettää edes kirjeitä, mutta mistä vitusta täältä saa postimerkkejä?

Olen tuhlannut rahaa hemmetin paljon! Numerot eivät ole mun vahvuus, ehkä siksi paikallinen valuutta aiheuttaa hieman päänvaivaa. Muunnan kaiken euroiksi.En tiedä onko se hyvä idea, puolisoni mielestä ei.  Muutaman inhimillisen laskuvirheen jälkeen mieheni ei anna mun enää tehdä suuria hankintoja ilman hänen välitöntä läsnäoloaan. Täytyy alkaa olemaan tarkempi rahan käytössä. Pullovesi näyttäisi olevan olutta hintavampaa, säästömahdollisuus?

Eilen lähdin junalla väärään suuntaan. Viime viikolla poistuin väärällä pysäkillä.  Tänään yritin tilata taksin, mutta en osannut ääntää osoitettamme. Jatkossa käytän fillaria.

Tänään nopea kauppareissu kesti tunnin. En löytänyt kaurahiutaleita, myyjä ei puhunut englantia. Lapsi pudotti lasisen pilttipurkin lattialle. Jonossa mut ohitettiin kahdesti. Poistuin kaupasta itku kurkussa. Kotona huomasin, että hapankaalipurkki oli vuotanut reppuun.

Olen opiskellut muutaman sanan puolaa. Osaan sanoa kana, kiitos ja hyvää päivää. Tänään tervehdin naapuria sanomalla kiitos. 

Kävimme viikonloppuna puolalaisessa ravintolassa. Tilasimme erilaisia puolalaisia ruokia. Laitoin kasan jotakin valkoista suuhuni, oletin sen olevan jonkinlaista juustoa. Erehdyin. Ruoka oli laardia. Sian ihrasta, raa´asta sipulista ja suolakurkusta tehtyä tönkköä tahnaa. Ei tee enää mieli puolalaista.

Suihkusta ei tule lämmintä vettä. Pesukone vuotaa vessan lattialle. Soitin vuokranantajalle, talonmiehelle, vuokranantajan assistentille, kiinteistönvälittäjälle sekä naapurillemme. Kiitos avusta, pesukone vuotaa edelleen. 

Kommentit (2)
  1. Ahaha, mahtavaa! Niin tuttuja tilanteita.

    Puolalainen jonotuskulttuuri vaati kyllä opettelua. Pikkukaupassa on ihan ok (ainakin vanhemmille rouvashenkilöille a.k.a. Puola-mummoille) viedä kauppaan tullessa ostoskori kassajonoon pitämään paikkaa, ja sitten käydä ympäri kauppaa hakemassa siihen koriin tavaraa ja olettaa, että ihmiset siirtävät sitä ostoskoria jonossa eteenpäin sitä mukaa kun jonokin etenee. Asiaan tietenkin kuuluu myös avautua hartaasti kaikille, jotka on kiilanneet sen paikkaa pitäneen ostoskorin ohi. Mutta toisaalta, jos jättää sellasen edes kyynärvarren mittaisen rakosen edellä jonottavaan, niin jo vain joku tunkee siihen väliin.

    Kielen suhteen olin itse ongelmissa kun yritin löytää ehkä ekana tai tokana Puola-päivänäni Świętokrzyska-kadulle ja epätoivoissani sönkkäsin sitä kadun nimeä vähän joka kolmannelle vastaantulijalle. Ei ollut silloin mitään guuglemäpsejä kännykässä, ei…

    Ja klassikkojen klassikko kieliongelmien suhteen: yksi puolalainen tuttu luuli yli vuoden, että olen yrittäjä. Tutustuttiin siinä vaiheessa, kun olin jo omasta mielestäni oppinut puolaa ihan kohtuullisesti ja pärjäsinkin arjessa ihan ok, katselin telkkaria jne. Silloin kun tutustuttiin kaverin kanssa, olin kipeä. Omasta mielestäni olin kertonut, että olen vilustunut (przeziębiona), mutta todellisuudessa olin ilmeisestikin sujuvasti sanonut, että olen yrittäjä (przedsiębiorca). Tämä mystinen sekaannus selitti jälkikäteen hyvin monia omituisia keskusteluja, joita olin kaverin kanssa käynyt.

    Sattuuhan näitä.

    Ja minä muuten luulin laardia ensikohtaamisella hummukseksi.

    1. Olen myös törmännyt tuohon jonottavaan ostoskoriin. Onhan se kieltämättä ihan näppärää tuoda kori jonoon muiden tien tukkeeksi samalla kun itse välttyy jonottamiselta eikä tarvitse raahata koria pitkin ahtaita hyllyvälejä.
      Ei hemmetti, naurattaa toi yrittäjä väärinymmärrys, lohduttavaa kuulla, että muillekkin näitä sattuu 😂😂
      Ja se petollinen laardi, se ruoka pitäisi kieltää lailla!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *