Ennakkoluuloja ja skeittaava musliminainen
Muutama päivä sitten olin kävelemässä kotiin päin. Tien toisella puolella näin kauniisti hunnutetun musliminaisen. Nainen kiinnitti huomioni, koska hän oli liikkeellä skeittilaudalla. Nainen skeittasi taitavasti illan viimeisten auringonsäteiden valuen katujen ylitse. Hän potki asfaltista vauhtia jaloissaan koristeelliset sandaalit. Toisella kädellään hän piteli vaatteidensa helmoja, toinen käsi haki ilmasta tasapainoa. En voinut olla tuijottamatta naista, sillä hän edusti naisten mahdollisuutta tehdä ja olla ihan mitä vain vaatetuksesta, uskonnosta tai oletuksista huolimatta. Skeittaava nainen oli rohkeuden ilmentymä. Olihan hänen sentään täytynyt kapinoida yhteisön normeja vastaan ja rikkoa rajoja olemalla erilainen kuin tyypillinen hunnutettu muslimi.
Hetken päästä ajatuksiini hiipi hieman toisenlaiset mietteet. Tiedostus omista ennakkoluuloista ja stereotypioista. Mitä minä tiedän paikallisen muslimiyhteisön normeista saatikka tyypillisestä musliminaisesta?
En ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota ennakkoluuloisiin ajatuksiini. En ole viitsinyt mennä asian suhteen itseeni, koska onhan minulla sentään monia muslimiystäviä, olen jopa asunut kuukausia muslimiperheen kodissa. Näiden kokemusten varjolla olen kai kuvitellut olevani vapaa ennakkoluuloista muslimeiden suhteen. Oppia ikä kaikki. Tällä kertaa en oppinut itsestäni mitään kovinkaan positiivista, mutta hyvänä asiana pidän sitä, että jatkossa tiedostan herkemmin omat ennakkoluuloiset ajatukseni ja näin ollen pystyn ehkä vaikuttamaan niihin.
Vastaavanlaisia ajatuksia herätti eräs tilanne viime viikolla. Olin myöhään illasta kävelemässä kotiin päin. Ilta alkoi jo hämärtämään kun juoksin eksyneenä yrittäen paikantaa reittiä kotiin. Hölkkäsin tienvartta pitkin kun huomasin erään hieman kalliimman näköisen auton luona ulkomaalaisen näköisen tumman miehen. Mies kyyristeli auton etuoven luona. Ensimmäinen ajatukseni oli, että mies oli murtautumassa autoon. Sen enempää ajattelematta asiaa vaihdoin tien puolta. Jatkoin matkaani eteenpäin taakseni vilkuillen kunnes pysähdyin. Olin hämmentynyt ja pettynyt itseeni ja omiin ajatuksiini. Pettymyksen pakottamana käännyin ympäri, kävelin miehen luokse ja tiedustelin tarvitseeko hän apua. Kävi ilmi, että mies oli pudottanut autonavaimensa pieneen rakoon rotvallin ja auton väliin. Sisällä autossa istui miehen pieni lapsi iloisesti suuntaani vilkutellen.
Olisinko vaihtanut tien puolta jos auton luona olisi kyyristellyt vaalea tai paikallisen näköinen ihminen? Olisiko ensimmäinen ajatukseni ollut automurto? Tuskin. Tällaiset ennakkoluulot saattavat tiedostamattamme vaikuttaa hyvinkin paljon valintoihimme jopa käytökseemme. En hyväksy minkäänlaista rasismia, siksi onkin melko kurjaa huomata, miten omat yleistykset sekä oletukseni vaikuttavat itseeni niin paljon, että vaihdan tien puolta tumman ihmisen nähdessäni.
Oli miten oli, jatkossa pyrin entistä enemmän käsittelemään ihmisiä enemmän yksilöinä. Oppimaan ja ymmärtämään itse, en luomaan käsitystäni kuulopuheiden, median tai oman kulttuurini perusteella. Pyrin myös tarkkailemaan omia ajatuksiani sekä tunnistamaan ja estämään mahdollisen epätasa-arvoisuuden sekä syrjinnän omissa valinnoissani ja käytöksessäni.
