Miksi he voivat, mutta minä en?

Olimme hiljattain perheeni kanssa tivolissa. Espanjassa määrätystä maskipakosta johtuen kiinnitin huomioni perheeseen, jonka jäsenistä yksikään ei ollut pukenut maskia kasvoilleen. Henkilökunnan mainitessa asiasta toinen vanhemmista totesi vain, että he eivät käytä kasvosuojia ja niin he jatkoivat maskitonta ilonpitoaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Perheen päätös olla käyttämättä maskeja aiheutti itsessäni ärsytystä. Syyllistin vanhempia mielessäni ja ajattelin miten välinpitämättömiä ja itsekkäitä he ovatkaan! Emme me muutkaan haluaisi peittää kasvojamme, mutta yhteisen hyvän vuoksi teemme sen silti. Miten joku voi asettaa itsensä kaiken ja kaikkien yläpuolelle ja olla piittaamatta määräyksistä?

Kun olin mielessäni syyllistänyt perhettä tarpeekseni, aloin pohtimaan miksi perheen valinta aiheutti itsessäni niin paljon ärsytystä ja suuttumusta. Luulen, että osasyy ärsyyntymiseen oli epäreiluuden kokemus. Miksi minä joudun käyttämään maskia, mutta he eivät?  Koin, että itselläni ei ollut vaihtoehtoja. Yläpuolellani oleva taho määrää ja minä tottelen. Ehkä tästä syystä koin maskin käytön negatiivisesti. Pakotettuna harva asia tuntuu mielekkäältä.

Mieleeni tuli kaikki ne muut asiat, joita tällä hetkellä teemme tai emme tee, koska joku niin määrää.  Emme tapaa perheitämme, noudatamme kotiintuloaikoja, emme mene kielletyille alueille, emme matkusta, emme harrasta, minimoimme sosiaalisen kanssakäymisen, jäämme kotiin ja lopetamme vaikka elämisen jos niin käsketään.

On hyvä asia, että hädän ja poikkeuksellisen tilanteen tullen olemme kuin helposti liikuteltavia nappuloita, jotka tekevät niin kuin käsketään. Voimme luottaa siihen, että tottelevaisuus edesauttaa järjestyksen ylläpitämistä ja näin ollen tilanne kuin tilanne on helpommin hallittavissa. Toisaalta, se on myös hieman pelottavaa mitä kaikkea olemme valmiita tekemään hyvän nimissä. Olisiko joku historian pahoista asioista jäänyt tapahtumatta, jos joukossa olisi ollut enemmän kyseenalaistajia, heitä jotka toimivat enemmän omantuntonsa kuin määräysten mukaan? Ehkä pakottavat säännöt ja määräykset ovatkin olleet juuri niitä asioita, jotka ovat aiheuttaneet vastakkainasettelua sekä eripuraa ja näin ollen saaneet aikaan vakavampia konflikteja.

On ehkä sittenkin hyvä asia, että keskuudessamme on niitä, jotka eivät suostu tottelemaan. Toiminnallaan he muistuttavat meitä siitä, että hyvän nimissä ei tarvitse eikä kuulu suostua ihan mihin tahansa. Mitä enemmän ajattelen asiaa sitä vähemmän perheen ratkaisu ärsyttää. Oikeastaan negatiivisiin tunteisiin on alkanut sekoittumaan myös hieman huojentuneisuutta jopa lohdullisuutta.  Lopulta jokainen meistä päättää itse.  Perheen ratkaisun myötä käsitin, että myös itselläni  on vaihtoehto. Ymmärsin, että oikeastaan en käytäkkään maskia pakosta. Puen suojuksen kasvoilleni, koska  uskon sen käytön tuovan mukanaan enemmän hyvää kuin pahaa.  Ja mitä tulee muiden valinnalle olla käyttämättä kasvosuojusta. Omalta osaltani lopetan tuomitsemisen ja annan tilaa myös muunlaisille ratkaisuille, sillä uskon myös, että maskittomuus on pienempi paha  kuin ilmoilla vallitseva vastakkainasettelun ja syyllistämisen ilmapiiri.