Positiivinen rasismi

Yhdessä Tansanian hotelleista työskenteli mies nimeltä Ezekiel. Oikeastaan kyse ei ollut vain työstä, sillä hän vietti kyseisessä hotellissa kaiken aikansa. Hän oli aamulla ensimmäisenä vieraita vastassa   ja illalla viimeisenä  hyviä öitä toivottamassa.

Tutustuin Ezekieliin vuosia takaperin ollessani vieraana hänen pienessä, mutta viihtyisässä hotellissaan. Saapuessamme hotelliin toivotti Ezekiel meidät hymyillen tervetulleeksi, hän auttoi kantamusten kanssa ja tarjoili huoneeseemme lasilliset kylmää hedelmämehua helpottamaan oloa helteisenä päivänä. Mitä tahansa pyysimme, mitä tahansa tarvitsimme Ezekiel oli valmis auttamaan. Aina ei tarvinnut edes pyytää, sillä Ezekiel tuntui omaavan kyvyn nähdä, jos vieras oli tyytymätön tai jotakin vailla.

Hotellin ensimmäisellä aamupalalla huomasin eron omaan aamupalaani suhteessa muiden vieraiden aamiaisiin. Siinä missä meille tarjoiltiin vadillinen tuoreita hedelmiä, lämpimiä pannukakkuja, paistettuja kanamunia sekä tuoretta mehua – sai muut vieraat osakseen vain murto-osan tästä ylellisyydestä.  Sama toistui seuraavana aamuna ja sitä seuraavana. Pian selvisi, että aamupalan lisäksi myös muu kohtelu oli kohdallamme parempaa suhteessa muihin vieraisiin. Saimme mm. palvelua lähes poikkeuksetta ensimmäisenä vaikka olisimme saapuneet paikalle viimeisenä.

Kävi ilmi, että Ezekielin ystävällisyys ja auttavaisuus  meitä kohtaan johtui valkoisesta ihostamme.  Tämän tiedon jälkeen olo hotellissa kävi epämukavaksi. En enää kyennyt nauttimaan yltäkylläisestä aamupalastani. Hävetti istua pöydän ääressä kuin prinsessa, saaden erityiskohtelua, jota en ollut ansainnut oikein perustein. Ezekielin tarkoitusperät olivat mitä todennäköisimmin hyvät, mutta toiminnallaan hän kasvatti kuilua meidän länsimaalaisten sekä paikallisten välillä.

Rasismi on helppoa tunnistaa silloin kun kyseessä on bussipysäkin kulmalla ulkomaalaisille tarkoitettuja solvauksia huuteleva humalainen ääliö. Hankalampaa on tunnistaa rasistisia piirteitä ylisuvaitsevaisuudesta, jonka tarkoitusperät eivät ole vihamieliset. Yhdistävänä tekijänä rasistisen kuin ylisuvaitsevankin ihmisryhmän välillä on, että ulkomaalaistaustainen nähdään automaattisesti vähemmistön edustajana, jota kohdellaan eriarvoisesti suhteessa kantaväestöön.  Kummassakin tapauksessa enemmistö luokittelee vähemmistön haluamallaan tavalla ja kohtelee heitä näkökannasta riippuen joko syrjivästi ja vihamielisesti tai eksotisoiden ja jalustalle nostaen.

Kun ihmisiä kohdellaan eri tavalla riippuen etnisestä taustasta aiheutetaan silloin isommassa mittakaavassa enemmän haittaa kuin hyötyä, erotellaan kun pitäisi yhdistää. Ongelmaista ylitsepursuavassa suvaitsevaisuudessa onkin, että  hyvän varjolla tehdään tietämättään pahaa. Myös Ezekiel pyrki toiminnallaan hyvään, mutta korostamalla, ylistämällä ja reagoimalla ihonväriin hän toimi  puolueellisesti ja toisaalta taas paikallisia syrjivästi. Positiivinen eriarvoistaminen  aiheuttaa helposti vihamielisyyttä ihmisryhmien välille. Sen sijaan, että annetaan etuoikeuksia, kohdellaan kiltimmin  ja määritellään ihmisen asema vain ihonvärin perusteella olisi yhdenvertaisempaa oppia kohtaamaan yksilö yksilönä- ei pelkästään ryhmänsä jäsenenä.

puheenaiheet tasa-arvo uutiset-ja-yhteiskunta oma-elama

Lapsivapaa uimaranta

Olen mielenkiinnolla seurannut tällä hetkellä käynnissä olevaa keskustelua  liittyen lapsivapaisiin uimarantoihin. Vaikuttaisi siltä, että ehdotukselle näyttäisi löytyvän melko isokin kannattajakunta. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä onhan Suomessa aikaisemminkin oltu vaatimassa mm. lapsivapaita hotelleita, ravintoloita, jopa asuinalueita.

Itse olen enemmän lapsivapaita uimarantoja vastaan kuin niiden puolella. Lapsivapaiden ratkaisujen sijaan toivoisin muutosta suomalaisten elämänvastaisuuteen, niin tähän kuin moneen muuhunkin asiaan liittyen. Suomalaista tuntuu häiritsevän tai ärsyttävän aina joku. Jos se ei ole rannalla ilakoiva lapsi, niin se on naisten string- bikinit, paljaat rinnat tai muslimeiden burkini. Se on liian kovalla soiva musiikki, nuoruuttaan elävät teinit, toisten lemmikit, vinoon parkkeerattu auto, liian suuret uimapatjat tai puhelintaan rannalla selaava vanhempi. Aina joku harmittaa ja pilaa päivän. Ratkaisuksi tähän vaaditaan kieltoja, sääntöjä ja rajoituksia tai parhaassa tapauksessa  ihan oma ranta, jossa muiden olemassaolo ei pääse aiheuttamaan kiukkua ja harmia.

Tämän asian suhteen toivoisin, että Suomi olisi enemmän asuinmaani Espanjan kaltainen. Täkäläiselle kulttuurille ominaista  on, että lapset ovat vahvasti mukana kaikessa ja kaikkialla eikä se tunnu haittaavan juuri ketään, päinvastoin. Vanhempana koen, että täällä voin lapsen kanssa olla huomattavasti rennommin kuin Suomessa. Ei tarvitse kaiken aikaa olla huolissaan siitä, että lapsi aiheuttaa olemassaolollaan muille ihmisille häiriötä. Ei tarvitse hyssytellä ja komentaa, ei tarvitse pelätä että lapsi on liian äänekäs, liian näkyvä ja liian paljon aikuisten tiellä.

Toisaalta voisihan siinä olla ideaakin järjestää elämäntapa ärsyyntyjille lapsivapaa uimaranta ja näin ollen voisivat myös perheet ottaa hieman rennommin, olla vailla huolta siitä että lapsi hiekkaleluineen ja snorkkeleineen aiheuttaa kanssaeläjille mielipahaa. Toisaalta mietityttää mitä tehdään sitten kun lapsivapaan laiturin nokassa istuukin joku liian keski-ikäinen, liian hyvätuloinen, ruskettunut, kirjanoppinut, vasemmistolainen tai uskovainen?

Riittääkö Suomessa rantaviivaa, jotta jokaiselle saadaan järjestettyä sellainen ranta, jossa järjestyshäiriötä nimeltä elämä voidaan rajoittaa ja kontrolloida jokaisen tarpeen mukaan? Vai olisiko sittenkin vain helpompi sopeutua siihen tosiasiaan, että meitä rannalla viihtyviä nyt vain on joka sorttia ja yrittää ärsyyntymisen sijaan löytää tästäkin asiasta jotakin hyvää.

puheenaiheet lapset uutiset-ja-yhteiskunta ajattelin-tanaan