Päiväkodin aloitus ulkomailla

Viime viikolla oli tyttäremme ensimmäinen päiväkotipäivä.  Mielessäni olin suunnitellut, kuinka söisimme koko perhe yhdessä hieman herkumman aamupalan, ottaisimme muutaman kuvan tyttärestämme koulupuvussaan ja viettäisimme mukavan hetken yhdessä ennen päiväkotiin lähtöä.  Rauhassa ja hyvällä mielellä lähtisin viemään tytärtämme uuden kokemuksen äärelle, iloisena ja seesteisenä äitinä. Tytär tietenkin hyväkäytöksisenä nuorena neitinä kulkisi vierelläni käsikädessä kun saapuisimme henkilökunnan järjestämään tutustumistilaisuuteen. Tervehtisimme tuttuja, aikuiset voisivat vaihtaa muutaman sanasen samalla, kun lapset karkeloisivat nauraen päiväkodin leikkialueella.

Kuten ehkä arvata saattaa;  Emme syöneet yhdessä nauttien aamupalaa. Ei valokuvia koulupuvusta. En ollut iloinen, enkä seesteinen. Lapset eivät karkeloineet.

Mukava muisto albumiin kehitettäväksi.

Tällaisinä tärkeinä aamuina on tietenkin oletettavaa, että kukaan perheessä ei nuku pitkään, saati herää hyväntuulisena. Heräsimme normaalia aikaisemmin. Kiltti ja iloinen lapseni oli yön aikana muuttunut ihmishirviöksi, joka ei halunnut syödä,ei pestä hampaitaan, pukeutua ,istua potalla eikä ainakaan lähteä päiväkotiin. Tappelun ja kiukuttelun myötä pääsimme lähtemään kohti tutustumistilaisuutta paljon suunniteltua myöhemmin. Pyöräilin tuska hiki niskassa kohti päiväkotia. Tovin pyöräiltyäni tajusin, että en itse asiassa muista hoitopaikan tarkkaa sijaintia. Pyöräilin katuja ristiin rastiin. Lapsi potki ja kiljui istuimessaan. En tykkää päiväkodista, en tykkää äidistä, en tykkää päiväkodista……

Lopulta saavuimme tutun oloisen rakennuksen pihaan. Pihassa oli suuri määrä vanhempia lapsineen. Pyörä parkkiin, kiljuva lapsi syliin ja juosten päiväkodin alueelle. Joku olikin jo estradilla aloittamassa tilaisuutta. Lapseni päiväkoti on englanninkielinen, joten hämmästyin todella kun nainen mikin varressa puhui puolaa. Katselin ympärilleni ja tajusin, että jokainen lapsi pihassa oli lähempänä kouluikää. Varmistin päiväkodin nimen vieressä seisovalta pariskunnalta.  Vastauksen kuullessani tajusin, että olen jumalauta väärän päiväkodin tilaisuudessa. Kiljuva lapsi kainaloon ja juosten takaisin fillarin luo. Paniikissa ajoin taas katuja ristiin rastiin yrittäen löytää oikean päiväkodin. 15 minuuttia myöhässä saavuimme  oikeaan paikkaan. Tilaisuus olikin jo hyvää vauhtia käynnissä kun hikisenä ja hengästyneenä saavuin sylissä levyttävän lapseni kanssa paikalle.

Asetuin aloilleni ja vilkaisin ympärilleni. Korkokenkiä, ruusupuskia, pikkutakkeja. Pienokaisten koulu ja päiväkotitaipaleen ensimmäinen päivä. Minä tennareissani,hikiläntit kainaloissa, farkkutakki päällä ja vitutus naamalla loistaen. Lapseni aamupalat poskella ja päähän unohtunut pyöräilykypärä. En ollut aivan täysin ymmärtänyt tilaisuuden juhlallisuutta. Onneksi en ollut ainut. Siinä rähjäisenä seistessäni asettui viereeni ruotsalainen isä lapsineen. Se toinen vanhempi,joka oli päättänyt juhlistaa päiväkotikauden alkua tennareissa ja kolitsihousuissa. Yksissä tuumin päätimme jäädä paikan päälle edustamaan pohjoismaita samalla kun tyttäremme kiukuttelivat kilpaa jaloissamme kiehnaten.

Sanoisinko, että oikein onnistunut päiväkodin aloitus.

Miten teillä muilla on lähtenyt arki käyntiin lomien jäljiltä?:)

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *