Petturi, valehtelija, Fuengirola

Istun  kahvilassa. Katselen miten sisään saapuu iäkäs pariskunta. Ei tarvitse kuin vilkaista ja tiedän heidän olevan suomalaisia. Kahvilassa on suuri vitriini täynnä erilaisia makeita leivonnaisia vaan ei korvapuusteja. Tästäkös pariskunta harmistuu. Jo on kumma kun ei ole pullaa, ei kai tässä auta muu kuin juoda sitten kahvi pelkiltään.  Pariskunta tilaa kahvit ja kävelee peräkanaa epätyytyväisen näköisinä pöytäänsä jatkamaan alakuloista valitusvirttään.

Toisessa pöydässä, suoraan edessäni istuu kaksi miestä. Huokaisen ehkä jopa hieman kyllästyneesti sillä olen varma, että myös he ovat suomalaisia. Toinen miehistä alkaa puhumaan varmistaen epäilykseni. Maahanmuuttokriittistä keskustelua käydään kiivaasti ja kovaäänisesti. Nämä oman elämänsä poliitikot esittelevät toinen toistaan mielenkiintoisempia ratkaisuja liittyen niin Suomen kuin Espanjankin maahanmuuttajiin ja pakolaisiin. Harkitsen silmänräpäyksen ajan nousevani pöydästä ja muistuttavani parivaljakkoa myös heidän ulkomaalaisuudestaan, mutta en jaksa, en juuri tänään. Sen sijaan ärsyynnyn itsekseni,  pyörittelen silmiäni kahvikuppini takaa ja häpeän maanmiehiäni toivoen, ettei kukaan kuulisi tai ymmärtäisi heidän naurettavaa keskusteluaan.

Yritän jatkaa opiskelua ja olla kuuntelematta muiden pöytien keskusteluja. Ei mene montaakaan kymmentä minuuttia kun kuulen vierestäni kovaa kolinaa ja tuttuja kirosanoja. On se nyt saatana, kun tämäkään vehje ei koskaan toimi. Tupakka konetta hakkaa selvästi humaltunut mies. Huomattuaan katseeni, mies tiedustelee poltanko tupakkaa. Hän esittelee itsensä ja jää pöydän ääreen notkumaan. Hän kertoo olevansa erään ravintolan kokki. Saan kutsun ravintolaan sekä muutaman kohteliaisuuden. Mies jatkaa tupakkakoneen hakkaamista, saa kuin saakin tupakkansa, iskee lähtiessään silmää ja poistuu paikalta. Jostakin syystä ärsyynnyn. Laitan opiskelut sivuun ja alan kirjoittamaan kiukunkatkuista postausta.

Fuengirola on yksi valtavan iso huijaus, valehtelija ja petturi, joka väittää olevansa Espanjalainen rantakaupunki, mutta todellisuudessa se on kaukana siitä. Tämä on kuin yksi iso Esson baari, jonne persuhenkiset suomalaiset ovat jostakin ihmeen syystä asettuneet ryyppäämään väljähtäneitä aamu, ilta ja viikonloppu oluitaan….

Jatkan kirjoittamista. Postauksesta tulee lähestulkoon suomalaisvihaa huokuva ja yleistävä tekstin pätkä, johon puran jokaisen negatiivisen ajatukseni liittyen Fuengirolan suomalaisiin. Sainpahan sanottua. Nyt julkaisen tekstin, jotta muutkin saavat tietää mitä mieltä minä olen tästä porukasta!

Luen tekstin läpi vielä kerran ja pysähdyn vielä hetkeksi ajattelemaan asiaa.

Olenko loppujen lopuksi yhtään parempi kuin ikkunapöydän suomalaismiehet? Olenko jotenkin oikeutetumpi niputtamaan tuhannet ihmiset samaan läjään, lisäämään ennakkoluuloja ja levittämään negatiivisia ajatuksia muista sillä verukkeella, että puhun oman maani kansalaisista?

Luen tekstini uudelleen ja vielä kerran uudelleen. Mitä useammin luen tekstin, sitä enemmän hämmennyn. Vanha pariskunta kaipasi pullaa, yksi oli hieman humalassa ja loput keskustelivat kahden kesken aiheesta, joka ei minua miellyttänyt. Tämän perusteellako kuvittelin tietäväni minkälaista elämää ne loput tuhannet  suomalaiset täällä elävät?

Kommentit (12)
  1. Älykodin Avaimet
    13.5.2021, 13:10

    Sinulla on kyllä sana hallussa! Minä odotan jo milloin kerrot, että koostat teksteistäsi kirjan. Ostaisin sen heti 🙂

    1. I don´t speak Polish
      13.5.2021, 21:10

      Kiitos, kylläpäs kommenttisi piristi päivää:)
      Ilmoittelen heti, mikäli alan kirjan kirjoitus puuhiin:)

  2. WonderworldofNoora
    9.5.2021, 20:35

    Hieno pohdintaa ja omien ajatusten äärelle pysähtymistä! Niin helposti tulee itselläkin tuomittua (useimmiten onneksi vain omassa päässä) ihmisiä tai jopa ihmisryhmiä vain yhden hetken perusteella. Tämä lienee ihmisluonnolle luonnollista, mutta se ei silti tarkoita sitä, etteikö kannattaisi pohtia omia ajatuksiaan ja pysähtyä niiden äärelle. Olen itse ollut pitkään hyvin tuomitsevainen ihminen ja olen viime aikoina huomannut sen johtuneen siitä, että olen tuomitseva itseäni kohtaan. Lempeämmän asenteen opetteleminen itseä kohtaan on tuonut lempeyttä myös kanssakulkijoita kohtaan. Tosin voin edelleen hyvin kuvitella käyväni aivan näitä samoja ajatuksia päässäni 😄

    Terkuin,
    Noora
    http://www.wonderworldofnoora.com

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *