Piipahda lapsen maailmassa

Muutama päivä sitten puistossa oli kepparirata lapsille. Oma lapseni vaati itseänikin kokeilemaan. Otin vanhasta villasukasta tehdyn kepparin ja lähdin kevyellä laukalla kohti rataa. Jonkin ajan päästä huomasin, että yksikään lapsi- ei edes omani ollut enää radalla. En ole ihan varma kuinka kauan ylittelin esteitä hyppien, ravaten ja välillä pillastunutta villasukkaa rauhoitellen.

Eräs ilta, juuri ennen nukkumaanmenoa lapsi tajusi kauhukseen, että lemppari pehmolelu nimeltä Pinkcat on hukassa. Etsin närkästyneenä pehmolelua pitkin asuntoa. Missä hitossa se katti taas luuraa kirosin ääneen. Aloin jo hieman huolestumaan..siis itsestäni, sillä huhuilin Pinkcattia kovaan ääneen nimeltä yrittäen houkutella sen esiin piilostaan.

Joku aika sitten väritin lapseni kanssa värityskuvia. Väritin kieli keskellä suuta hieman hankalampaa kohtaa, jossa oli muutama pieni yksityiskohta. Siinä väritellessä aivan yhtä-äkkiä tapahtui se pahin kaikista: väritin rajan ulkopuolelta! Se vain tapahtui! Kynä lipsahti ja sitten sinistä väriä olikin jo väärässä paikassa: viivan ulkopuolella! Se ei ole vakavaa sanon lapsellekkin aina, mutta harmitti niin paljon, että meni motivaatio. Ei huvittanut enää värittää. Olisin halunnut ottaa uuden sivun ja aloittaa alusta. En tietenkään voinut, koska ensin väritetään vanha kuva loppuun ennen kuin aloitetaan uutta, niin sanovat omat kultaiset sääntöni.

Rakennamme lapsen kanssa usein Duploista torneja. Jostakin syystä lapsellani on aina iso halu rikkoa muiden tekeleet. Eräs ilta mieheni oli rakentanut lapsen kanssa valtavan ison tornin, jonka lapsi yritti rikkoa. Opetuksen nimissä kuulin mieheni sanovan, että ilman lupaa ei saa hajottaa toisten tekeleitä. Torni jäi niille sijoilleen. Illalla lapsen jo nukkuessa kävelin huoneen ohi. Näin hieman huojuvan, värikkään Duplotornin. Teki valtavasti mieli rikkoa se. En tietenkään rikkonut sillä olen aikuinen, minä en riko palikkatorneja huvin vuoksi. Kuljin illan aikana useaan kertaan tornin ohi aikuismaisesti. En edes katsonut tornin suuntaan vaan kävelin ohi niin kuin en olisi nähnytkään. Mieheni lähti illalla pelaamaan koripalloa. Itse päädyin Duplotornihuoneeseen jostakin syystä, jota en enää muista. Katsoin hetken tornia ja sitten mitään miettimättä potkaisin sen rikki. Katselin itseeni tyytyväisenä miten torni kaatui värikkäät palikat pitkin lattiaa sinkoillen.

Mieheni tiedusteli myöhemmin tornin kohtaloa. Valehtelin ilmavirran kaataneen sen vaikka tiedän hyvin, että huijaaminen on kurja tapa, eikä niin saa tehdä.