Pitääkö maassa puhua maan kieltä?

Asuessamme Puolassa muistan useaan kertaan käyväni keskustelua liittyen puolan kielen opiskeluun. Muistan eräänkin kerran, jolloin jonotin turkkilaisen ystäväni kanssa mansikkakojulla. Juttelimme englanniksi niitä näitä, kun jonossa takanamme olevat naiset liittyivät keskusteluumme. Naiset tiedustelivat ystävällisen kiinnostuneina mistä olemme kotoisin ja mitä teemme Puolassa. Toinen naisista kysyi puhummeko puolaa. Kielteisen vastauksen kuultuaan nainen jatkoi tiedustellen olemmeko aikeissa opiskella kieltä. Odotin hiljaa toivoen, että ystäväni vastaisi kysymykseen. Hiljaisuutta kesti kuitenkin hieman liian pitkään, joten kerroin vastahakoisesti päätöksestäni olla opiskelematta puolaa. Ilmapiiri jonossa muuttui hieman kiusalliseksi naisen  tiedustellessa miksi emme halua opiskella maan kieltä.

Yritin epätoivoisesti perustella ratkaisuani, mutta se oli hankalaa, sillä osittain ajattelen samalla tavalla kuin hän. Maahan sopeutuminen, työllistyminen, kulttuurin omaksuminen ja yksinkertaisesti eläminen olisi huomattavasti helpompaa jos puhuisi paikallista kieltä. Toisaalta, meillä ei olllut aikomusta jäädä Puolaan lopun elämäksemme. Tiesimme, että olisimme maassa todennäköisimmin  vuoden, jonka jälkeen palaisimme Suomeen tai vaihtoehtoisesti muuttaisimme muualle ulkomaille. Lisäksi puola on vähän puhttu kieli, joten taidon ylläpito olisi ollut hankalaa Suomessa saati muualla ulkomailla.

Kerroin tämän kaiken naisille. Toinen naisista oli silminnähden närkästynyt kertoessaan omista vuosistaan Norjassa. Hänelle paikallisen kielen opiskelu oli ollut itsestäänselvä. Jos asut Puolassa opiskelet puolaa. Jos asut Suomessa opiskelet suomea.

Nainen ei sanonut mitään suoraan, mutta antoi kyllä ymmärtää mitä mieltä hän oli touhustamme. Tulla nyt tänne, heidän maahansa, eivätkä viitsi edes kieltä opiskella!  En oikein tiennyt mitä minun olisi pitänyt hänelle sanoa, pyytää anteeksi ja luvata aloittaa puolan kurssi heti maanantaina?

En ehtinyt sanomaan enää mitään, kun tuli meidän vuoromme ostaa mansikat. Olikin hienoa hieroa mansikkakauppoja kauppiaan kanssa, joka ei puhunut englantia sanaakaan. Jono seisoi takanamme, kun yritimme selviytyä mansikoiden ostosta.  Tunsin naisten vahingoniloisen tujotuksen niskassani yrittäessäni epätoivoisesti viittoilla mansikoiden suuntaan.

Omasta päätöksestäni huolimatta olen sitä mieltä, että kieliä ei voi koskaan puhua liikaa ja mahdollisuuden tullen kieliä kannattaa tietenkin opiskella. En halua vähätellä paikallisen kielen opiskelua enkä kehoita ketää olemaan opiskelematta. Melko usein Puolassa harmitti se, etten ymmärtänyt paikallista kieltä juurikaan. Ehkä tämän vuoksi olenkin päättänyt aloittaa espanjan opiskelun. Jos tarkkoja ollaan olen aloittanut opiskelut jo. Olen oppinut numerot yhdestä kymppiin, osaan tervehdykset, kiitokset ja itseni esittelyn. Tähän asti kaikki oppiminen on tapahtunut ulkoa opiskelemalla. En oikein tiedä mikä olisi paras tapa aloittaa uuden kielen opiskelu. Pitäisikö aloittaa jostakin kielioppisäännöistä vai jatkaa vain ulkoa opiskelua?

Toistaiseksi olen käyttänyt oppimiseen WordDive sovellusta, mutta haluaisin kokeilla muitakin sovelluksia. Osaisitteko suositella hyvää sovellusta uuden kielen opiskeluun? Otan myös mielelläni vastaan kaikki muut vinkit kielen oppimiseen! 🙂

Kommentit (6)
  1. Olen asunut nyt useamman vuoden Norjassa. En todellakaan puhunut norjaa kun muutettiin, vaikka paljon ymmärsinkin. Minulla meni useampi vuosi siihen että oikeasti puhun nyt vain norjaa töissä ja puolison sukulaisten kanssa. Edelleen norja on minulle se kolmas kieli, jota puhuessa tunnen olevani hidas, kömpelö ja yleisesti tahmea ja vähän tyhmä. Suomeksi ja englanniksi osaan olla ihan hauskakin, nopea ja nokkela. En tiedä kuinka kauan siihen menee, että oikeasti tuntisi hanskaavansa hommat norjaksi.

    Ihmisiltä tosiaan saa ymmärrystä ja armoa maailman tappiin saakka, jos vaan aikeena on joskus aloittaa kielen käyttäminen. Nyt kun olen kohta vuoden ajan oikeasti käyttänyt kieltä saan osakseni vain ihailua siitä kuinka osaan niin sujuvasti norjaa (vaikka tosiaan olen nyt asunut täällä jo aika monta vuotta ja sen kyllä juttukaveritkin tietävät).

    Mutta muutenkin suomalaiset tuntuvat saavan norjalaisilta vähän enemmän armoa. Ollaan kuitenkin pohjoismaisia ja kulttuurisesti lähellä toisiamme. Ei olla niin ”vieraita”, joten saa olla turvallisesti vähän erilainen 😀

    1. Ymmärrystä saa varmasti toisilta, vielä kun itse osaisi olla armollinen itselleen. Luulen, että itselläni sekä lukuisilla muilla suomalaisilla kielen suhteen on juuri se, että ei riitä että tulee ymmärretyksi, pitäisi puhua lähsetulkoon kuin natiivi.

      Tuo on tuttua itsellekkin tuo vähän tyhmä ja yksinkertainen olo. Ei kai siinä auta kuin jatkaa vain puhumista ja jonakin päivänä huomata, että ei tunnukkaan hitaalta ja tyhmältä enää.

      Hieno , että olet ottanut norjan kielen haltuun:)

  2. Koita sinä tulla Suomeen ja olla opiskelematta suomen kieltä 😉 Sitten puhutaan…

    1. Hyvä pointti. Mun mielestä paikallista kieltä olisikin aina hyvä opiskella, erityisesti jos jää asumaan tai viipyy useampia vuosia. Aivan täysin eri asia on taas vaikka esimerkiksi vaihto-oppilaat, au pairit tai ketkä vain, jotka ovat maassa lyhyen ajan. Ja lopulta, päätökset ovat täysin jokaisen omia niin Suomessa kuin muissakin maissa:)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *