Reissuruuna vs Kanariankingi

Vuosia takaperin vietin kokonaisen vuoden reppureissaamalla pitkin Afrikkaa. Reisussa tutustuin paljon erityyppisiin reissumiehiin- ja naisiin.  Kerran eräässä dormissa tapasin pariskunnan, joka oli reissannut niin kauan etteivät he omien sanojensa mukaan enää edes  muistaneet  tarkalleen kuinka kauan. Pariskunnan harteita hiersi krooniset rinkan painaumat ja jaloissaan heillä oli kovettumat kaikkien niiden reissukilometrien jäljiltä. Toisella heistä roikkui rastoistaan vanha rispaantunut linnunsulka ja toinen oli tatuoinut käteensä shamanistisen symbolin.  Elämää nähneissä rinkoissaan he kantoivat mukanaan  riippumattoa, isoisän vanhoja kiikareita, onnea tuottavia eläimen luita sekä pientä itämaista mattoa meditaatio hetkiä varten.

Pariskunta oli täynnä viisautta, syvällisyyttä sekä jonkinlaista sisäistä rauhaa. Nautin heidän mielenkiintoisesta seurastaan, kunnes samaan dormiin saapui kaksi nuorta naista, ruotsalaisia. Vaaleat ponihännät liehuen he purkivat vetolaukuistaan uimapatjat, hiustenkuivaajat, matkaoppaat ja kylmät juomat. Kippis he huusivat hyväntuulisesti ja alkoivat siemailemaan huurteisiaan. Dormin kosminen ilmapiiri olikin yhtä-äkkiä muuttunut hilpeän kepeäksi. Ovista ja ikkunoista pursui nuorten ihmisten huolettomuutta sekä elämäniloa.

Olin jotenkin kiusaantunut dormissa vallitsevasta ristiriitaisesta tunnelmasta. Oli sellainen olo, että pitäisi valita kumpaan leiriin kuuluisin. Tätä porukkaa ei kertakaikkisesti voisi yhdistää. Sillä välin kun itse koin erilaisuuden ongelmaksi päättivät ruotsalaiset laittaa bilemusat soimaan ja tarjota muillekin olutta. Hämmästyksekseni huomasin miten pariskunta tarttui ilolla oluttölkkiin ja alkoi jammailemaan hittibiisin tahtiin. Vaikutti siltä, että he olivat oppineet elämänkoulussaan paljon itseäni enemmän. Mitä väliä, jos joku ei jaksa aina olla etsimässä itseään, mitä sitten jos muiden rinkoista itämaisen maton sijaan löytyykin paljettimekko ja korkkarit.  Ei meidän kaikkien tarvitse olla samanlaisia voidaksemme viettää aikaa yhdessä. Eikä aikaakaan kun olimmekin jo koko dormin väki yhdessä juhlimassa. Niin ruotsalaiset bilehileet kuin mystinen pariskuntakin tanssi sydämensä kyllyydestä kuumassa  Mosambikin yössä.

Olen palannut tähän muistoon usein muutettuani Fuengirolaan. Fuengirola on täynnä eri kansallisuuksia. Jokainen voi halutessaan löytää omansa, pitää omiaan parempina ja nähdä eroavaisuudet esteinä tai luotaantyöntävinä tekijöinä. Voimme istua kuppikunnissamme päivittelemässä miten ne muut taas käyttäytyivät huonommin tai miten meidän tapamme olla ja elää on paljon muiden tapoja parempi.  Tietenkin on mahdollista myös katsoa maailmaa hieman omaa kahvitassiaan kauemmaksi, antaa mahdollisuus, olla avoin ja ehkä jopa löytää kahvin kaveriksi parempaa rusinapullaa kuin omamme.