Tavallinen somemaailma

Välivuonna- blogin Anna kutsui mut mukaan kirjoittamaan aiheesta sosiaalinenmedia ja tavallisuus. Aihe on ajankohtainen ja mielenkiintoinen, joten päätin ottaa kutsun vastaan ja kirjoittaa aiheesta myös itse. Annan postaukseen pääset tästä.

Some on ihan jokaiselle meistä tasapuolinen  mahdollisuuksien maailma, jossa voimme  olla mitä  vain. Se on kuin suuri teatterinäytös, jonka lavalla voimme olla jännittäviä, hyväntuulisia, mielenkiintoisia tai sporttisia. Voimme luoda elämämme auringonvaloon, muodin pariin tai viimisen päälle sisustettuun kotiin. Somessa voimme olla aina tyylikkäitä ja huoliteltuja. Somessa emme ole pahalla päällä, kotimme eivät ole sotkuisia eikä lapsemme kiukuttele karkkihyllyllä. Somessa elämä on onnistumisia, jännittäviä kohtaamisia ja  loputonta juhlaa kera valkoviinin ja punaisen huulipunan.

Siinä missä tykkäykset, seuraajat  ja pienet sydämet tuovat mukanaan hyväksyntää ja mielihyvää saattaa some aiheuttaa myös paineita, ahdistusta, kateutta sekä riittämättömyyden tunnetta. Some saattaa pahimmillaan vääristää minäkuvaa sekä käsitystä normaalista elämästä.

Negatiivisten kokemusten myötä  olemme alkaneet vaatia tavallisuutta. Tavallisten ihmisten tavallista elämää. Säärikarvoja, selluliittiä, sotkuisia koteja ja huonoja päiviä. On helppoa ajatella, että se arkisempi somemaailma vähentää vääristymiä oman – ja muiden elämän välillä. Ehkä se on totta, mutta voi myös olla, että  meidän tavallisten ihmisten arkea yli  äyräiden tursuvat sometilit  eivät osaltaan paranna ihmisten käsitystä  tavallisuudesta sen enempää kuin ne kaviaarin täyteisemmät sometilitkään. Voi jopa olla, että somelukutaitoa vaaditaan enemmän meidän tavallisten arjenpyörittäjien toimesta, sillä ihan tavallisen ihmisen some-elämää seuratessa on helpompaa unohtaa, että jokainen meistä jakaa somessa vain haluamamme palan elämästämme ja arjestamme.

Some tulee aina olemaan hieman epärehellinen maailma, jota emme pysty muuttamaan tavalliseksi elämäksi vaikka kuinka haluaisimmekin. Voimme vaatia  somettajilta selluliittiä ja sadepäiviä, tavallisuutta ja arkea. Sitä saatamme saadakkin, mutta rehellistä  totuutta ihmisten elämästä voimme tuskin koskaan somen kautta  löytää. Siksi meidän aikuisten onkin aika kantaa vastuu omasta somelukutaidostamme ihan itse.

Meidän jokaisen olisi korkea aika oppia  ymmärtämään todellisen maailman ja somemaailman ero. Some pyörii pinnallisuudella, onnistumisilla ja huippuhetkillä. Somemaailmaan jokainen meistä pystyy valitsemaan ne hetket ja asiat, jotka haluamme muiden kanssa jakaa. Todellisessa maailmassa ei ole filttereitä eikä mahdollisuutta antaa vain parasta osuutta itsestään.  Todelliseen maailmaan mahtuu myös epäonnistumiset, huonot päivät, kiukuttelevat lapset, hermoja raastava puoliso, nuhjuinen olemus ja Saarioisten kinkkupitsa ilman servettiä ja kynttilänvaloa.

Jos aihe kiinnostaa, niin myös  Aito ajatus blogista löytyy tähän aiheeseen liittyvä postaus.