Yksin matkustava nainen
Olen lähdössä muutaman päivän reissulle yksin. Kerroin tutulle suunnitelmastani jakaa autokyyti kohteeseen ventovieraiden kanssa sekä mahdollisuudesta yöpyä entuudestaan tuntemattoman ihmisen kotona.
Ensimmäinen kysymys, jonka tuttuni kysyi suunnitelmani kuullessaan oli: ” Onkohan se nyt ihan turvallinen ajatus?”
Yksin matkustavan naisen kohdalla huomio kiinnittyy aina ensimmäisenä turvallisuuteen. Naisia varoitetaan maailmalla vaanivista vaaroista, kehotetaan jäämään kotiin, unohtamaan matkahaaveet tai ainakin matkustamaan vain täysin turvallisesti, turvallisiin paikkoihin tai matkaseuran kanssa. Ymmärrän, että varoittelijat eivät tarkoita pahaa, päinvastoin huoli on usein täysin aito. Siitä huolimatta tuntuu epäreilulta, että naisten pitäisi luopua palasesta vapauttaan sen vuoksi, että miesten olemassaolo aiheuttaa meille mahdollisen vaaran. Se ei vain käy. Maailma ei muutu vaarattomaksi niin, että naiset pysyttelevät turvallisissa paikoissa tai matkustavat vain silloin kun sattuvat saamaan matkaseuraa. Ja toisaalta mikä sitten on se turvallinen paikka saati matkaseuralainen. Joillekin se kaikista läheisin ihminen aiheuttaa pahimman vaaran ja toisille edes koti ei ole tae turvallisuudesta.
Meitä varoitellaan usein ventovieraista miehistä, huijareista ja raiskaajista. Raiskatuksi tulemisen riski onkin varmasti yksi suurimmista pelon syistä, jonka vuoksi monet naiset hautaavat matkahaaveensa. Asiaa ei tietenkään tule vähätellä, mutta todellisuudessa riski tulla raiskatuksi on suurempi entuudestaan tutun kuin täysin vieraan miehen toimesta. Siitä huolimatta naisia pelotellaan matkustamisen vaaroista, ventovieraista miehistä ja pimeistä kaduista eikä esimerkiksi parisuhteesta tai avioliitosta.
Miljoonat naiset elävät arkeaan vaarallisiksi luokitelluissa paikoissa, joista ei välttämättä ole minkäänlaista pääsyä pois. Valkoinen nainen Suomen passi takataskussaan on etuoikeutettu, sillä meitä ei pidättele muu kuin pelko. Ja mitä tulee pimeisiin katuihin. Ne ovat niin kauan vaarallisia paikkoja kun valtaosa naisista pysyvät niiltä poissa. Olisikohan meidän siis korkea aika voittaa pelkomme, nähdä maailmaa ja vallata yksi pimeä katu kerrallaan ja näin luoda tänne lisää turvallisuuden tunnetta, jotta yhä useampi nainen voisi toteuttaa matkahaaveitaan?
Toteutuin toisen ikinä ulkomaanmatkani yksin kohteeseen vain 24 vuotiaana. En ajatellut vaaraa tai muuta – ajattelin lennon missaamista ja eksymistä, ihan hyväkin että aina se vaara ei ole ekana mielessä, pimeidenkujien valtaus siis toimii! Toki tapasin kohdemaassa ystäväni mutta sinne meno oli oma seikkailunsa. Joskus myös New Yorkissa saimme Brooklynissä random mieheltä kyydin kun puhelimistamme oli akut loppuneet – loppu hyvin, kaikki hyvin. Ilman tätä miestä olisimme varmaan joutuneet isompiin ongelmiin yön pikkutunteina.
Olen ihan samaa mieltä, että pitäis vaan rohkeasti mennä. On kuitenkin myönnettävä, että varsinkin maissa, joissa naisten kunnoitus ei ole hyvällä tolalla, yksin kulkeminen pimeillä kaduilla ei ole houkutteleva ajatus. Harmi, mutta toivottavasti maailma menee parempaan suuntaan! 🙂 Hyvää rohkeaa reissua! 🙂
En tietenkään kehota ketään menemään vaarallisen oloisille pimeille kaduille ehdoin tahdoin itseään vaarantamaan, mutta kehotan matkustamaan pelosta huolimatta, sillä pelko on useimmiten turhaa ja suurin osa niistä pimeimmistäkin kaduista ovat turvallisia:)