Menin leffaan. Siinä ei ollut mitään outoa paitsi että menin yksin. Keskusteltiin kavereidenkin kanssa tästä joskus, että miksi yksin meneminen / tekeminen on niin vaikeaa. Pariisissa tuntuu että kaikki liikkuvat yksin; puistoissa, museoissa, elokuvissa, kahvilassa. Kävelin Odéonin teatteriin ja ostin lipun. Eikä tuntunut yhtään oudolta olla yksin.

Les recettes du bonheur eli The Houndred-Foot Journey on Lasse Hellströmin uusin elokuva, joka kertoo kotimaastaan pakenevasta intialaisperheestä. Ranskaan saavuttuaan he päättävät perustaa ravintolan – tietenkin intialaisen. Vastapäätä olevan ranskalaisen Michelin-ravintolan omistaja ei tästä riemastu, ja näin alkaa kahden eri ravintolan – ja kulttuurin – sota. Veitset heiluvat ja reseptejä kehitellään, ihmissuhteet tiivistyvät jne. Eli tässä on myös draaman ainesta. Nauroin ja itkin.

Lempikohtauksessani nuori intialaispoika valmistaa ranskalaiselle ravintolanomistajalle omeletin. Hän lisää tulisia ja eksoottisia mausteita, uhmaa perinteistä ohjetta ja saa sen vielä maistumaan hyvältä. Rouva itkeä pillittää onnesta ja surusta omelettinsa edessä – ja minä myös. En ymmärrä miten munakas voi saada niin paljon tunteita aikaan.

Seuraavana aamuna päätin tehdä – yllätys yllätys – munakkaan. Matkien tuota intialaispoikaa, lisäsin jotain minulle epätavallista. Helposti kangistuu samoihin kaavoihin ja raaka-aineisiin, ja makuaisti turtuu niihin tuttuihin makuihin. Kurkkasin mitä kaapista löytyi, yhdistelin mausteita ja kokeilin uutta. En itkenyt, mutta kyllä se herkulliselta silti maistui.

Erilainen aamiaisomelettini

3 kananmunaa
suolaa ja pippuria oman maun mukaan
kuivattua chiliä
allspicea (en tiedä suomennosta mutta kaupasta löytyy tällä nimellä)
cayanne-pippuria
nippu lehtipersiljaa silputtuna
pieni loraus hunajaa
loraus maitoa / kermaa
valkosipulinkynsi (1 tai enemmän)

oliiviöljyä paistamiseen

>> Sekoita kaikki ainekset kulhossa kevyesti vatkaten lukuunottamatta valkosipulia. Kuullota pilkottu valkosipuli öljyssä, ja kaada munaseos sekaan. Tee omeletti omalla tyylilläsi; itse kaavin pohjaa kevyesti ja heiluttelen paistinpannua, mutta tähän on jokaisella omat tapansa. Kun omeletti näyttää hyytyneeltä, valuta ja kiepsauta se rullalle lautaselle. Päälle lisää persiljaa, pippuria ja suolaa. Itse pilkoin viereen vielä tomaatteja.

Tarkkojen määrien kanssa olen taas huono, mutta ripaus jokaista riittää. Jos pitää tulisemmasta niin sitten vähän enemmän chiliä jne. Oman maun mukaan ja itsensä tuntien tällä voi ehkä jopa saada itsensä itkemään. En tiedä. Voitte kokeilla.