Päivä, jolloin olisi kannattanut jäädä vaikka kotiin.

Hyvää iltaa! Melkoinen päivä takana, mikä lie merkurius vinossa pluton aurojen suhteen.

Kömmähdykset alkoivat töissä. Jokaisen asiakkaan kanssa tuntui joku menevän hassusti – yhtäkkiä yhden tyvestä tulee punainen – yhtäkkiä toisen tyveen ei tartu mikään. Ja minä vielä alunperin otin varman päälle ja valitsin fool proof -mössöt tänään! Mutta ei, ajat venyy, asiakkaat odottaa.

Työpäivän päätteeksi huokaisin helpotuksesta ja lähdin joka(toinen)viikkoiseen meditaatiooni. Viittä vaille aloittamista istumme jo tyynenä ringissä, vielä joku mattimyöhäinen kolkuttaa oven takana. Ohjaaja käy avaamassa oven – tai eipäs avaakaan. Ovi on mennyt käsittämättömällä tavalla jumiin emmekä saa sitä sisäpuolelta auki (eikä saanut muuten omistaja ulkopuoleltakaan). Mitään muuta tietä ulos ei ole. Odotimme 1,5 h huoltomiestä ja lähdimme naureskellen kotiin.

Kotona huomaan, että yhteinen ystävämme soittaa miekkoselleni. Nappaan puhelimen käteeni vastatakseni, mutta kas kummaa, kauniilla kiepsahduksella se lentää pöytään ja osia sinkoilee.. Tässä vaiheessa päätän mennä iltapesulle ja sen jälkeen vaivihkaa peiton alle vain nukkumaan tämä päivä pois alta. Onnistun kuitenkin kaatamaan kookosöljypurkin (kasvojenputsausaineeni) pyykinpesukoneen päälle. Siitäpä sitä on helppo sitten levitellä vaikka selkään, jos tarve tulee.

Pahoittelut kaikille tämänpäiväisille asiakkailleni, toivottavasti selviätte kaikista traumoistanne! Minä yritän nyt siirtyä sänkyyn. Tarkastan ensin, että en ole jättänyt uusia silmälasejani johonkin peiton väliin.

-Meeri